TUNNELMALLISTA JA VÄHÄN RASKAAMPAA JOULUNALUSAIKAA

H.C. ANDERSENIN LUMIKUNINGATAR JA ADAPTAATIOPERINNE

                                                                         

Perinteiset tarinat ovat must joulunalusaikana. Elokuvateattereiden saadessa ohjelmistoonsa uusimman elokuva-adaptaation Pjotr Tshaikovskin baletista Pähkinänsärkijä toinen mahdollisuus on tutustua H.C. Andersenin Lumikuningatar-adaptaatioihin. Ja kaiken kruunaa  Bolshoi-tulkinta rakkaasta Pähkinänsärkijästä.

H.C. Andersenin kirjoittama satu Lumikuningatar julkaistiin vuonna 1845. Andersenin taidesatujen joukossa Lumikuningatar kuuluu pisimpien joukkoon. Lumikuningatar-kirjojen julkaisuun on liittynyt erityinen kiinnostus sekä kirjankuvitukseen että Lumikuningatar-hahmon visualisoimiseen.  Rudolf Koivun miltei painoton hahmo on eräs tunnetuimmista kuvituksista.

Lumikuningattaren narratiivi jakautuu seitsemään 'tarinaan':

1.  Tarina peilistä ja sen särkymisestä.

Sadun  Lumikuningatar kehystarina kertoo peikosta (Tihulaisten kuningas), joka valmistaa itselleen taikapeilin, jolla voi tuottaa onnettomuutta hyville ihmisille. Peili kuitenkin särkyy ja sen sirpaleet leviävät ympäri maailmaa.  Sirpaleet joutuivat ihmisten sydämiin ja silmiin jäädyttäen ja muuttaen heidät pahoiksi.

2.  Pieni tyttö ja poika

Vuosia myöhemmin lapset Kai ja Gerda kuvataan asuvan suuressa kaupungissa Kain isoäidin luona. Talvella isoäiti kertoo lapsille legendan Lumikuningattaresta, joka hallitsee lumihiutaleita. Eräänä talvipäivänä Kain kelkkaillessa tätä sattuu voimakkaasti ensin silmään ja sitten sydämeen. Kaista tulee paha ja hän hylkää isoäidin sekä Gerdan alkaen pitää heitä rumina. Eräänä talvisena yönä Kai katoaa.

3.  Gerdan joutuminen viettelevän noidan vallan piiriin.

Gerda lähtee etsimään Kaita, koska ei usko tämän kuolleen. Matkallaan Gerda joutuu viettelysten ja koettelemusten uhriksi. Ensin tyttö nousee noiduttuun veneeseen, joka ohjaa hänet noidan luo, joka haluaa itselleen tytön. Saalistettujen tyttöjen haamut varoittavat Gerdaa unohtamasta ja ohjaavat tämän pakenemaan. Kai on jossain ja Gerdan täytyy löytää hänet.

4.  Prinssi ja prinsessa

Etsintäretkellään Gerda uskoo tarinansa harakalle, joka on prinsessan palveluksessa.  Prinsessa on juuri löytänyt prinssin.  Gerda lähtee selvittämään, voisiko prinssi olla Kai? Hän näkee, että prinssi ei ole Kai ja itkee. Prinsessa ja prinssi kohtelevat Gerdaa kuitenkin kuninkaallisesti ja varustavat hänet matkalle.

5.  Rosvotyttö ja Gerda

Gerda lähtee hienossa vaatetuksessa ja vaunuissa, mutta rosvojoukko ryöstää häneltä kaiken ja antaa hänet rosvotytön vangiksi. Tyttö haluaa Gerdan vaatteet, mutta säälii tämän kohtaloa varustaen Gerdan etsintämatkalle Lapin noitien luo. Rosvotyttö antaa poronsa Gerdalle.  Ilman Lapin noitien apua Gerda ei pääse pahan Lumikuningattaren linnaan.

6.  Lapin noidat

Kukin Lapin noita antaa apunsa Lumikuningatarta vastaan, mutta tietävät samalla, että Gerdan puhdas sydän on ase Lumikuningatarta vastaan. Gerdalla on poro ja näkymättömäksi tekevä viitta.

7.  Tapahtumat Lumikuningattaren palatsissa ja sen jälkeen

Gerda saapuu Lumikuningattaren saliin ja Lumikuningattaren onnistuu tehdä hänet näkyväksi.  Gerda näkee miltei jäätyneen pojan, joka ihmettelee jäänpalojen kauniita muotoja. Gerda alkaa itkeä. Nämä merkittävät kyyneleet sulattavat pahuuden sirpaleet pois Kain silmästä ja sydämestä. Lopussa Kai ja Gerda palaavat kotiin aikuisina ja on taas kesä.

Lev Atamanov: Lumikuningatar, 1957

Elokuvamediumille tehdyistä adaptaatioista karsiutui pois H.C.Andersenille ominainen hyvin henkilökohtainen käsitys uskonnollisesta. Korkeakirjallinen aines pysyi ja ajan kuluessa visuaaliset spektaakkelit popularisoivat sadun. Andersenin perintönä on kuitenkin säilynyt ajatus siitä, että taiteen tekeminen esittää pohdittavaksi probleeman eettisyydestä.

Elokuva kiinnostui Lumikuningatar-sadun adaptoimisesta. Lev Atamanovin satu-animaatio sallittiin Neuvostoliitossa aikana, jolloin lähestulkoon kaikki tuotanto oli suunniteltava poliittisen ideologian mukaiseksi.  Satujen tekemistä halveksittiin. Kuitenkin laajemmassa kehystyksessä Disney-animaation kulta-aika sijoittuu samaan aikaan.

Atamanovin animaatio alkaa eräällä 'Olipa kerran...' tavoista aloittaa, jossa alku yhdistää kerronnallisen ja näyttämisen. Lisäys on kertojahahmo, tonttu, joka putkahtaa alussa H.C. Andersenin satukirjan kannen avautuessa.  Tonttu kääntelee väliin kirjan sivuja tai kantaa rekvisiittaa, ennakoi tapahtumia tai tulos hetkeksi ulos sadun fiktiivisestä maailmasta.  Hahmo koontaa tapahtumia pienimmille. 

Päivi Hartzell: Lumikuningatar, 1986

Päivi Hartzellin Lumikuningatar on väljä adaptaatio ja näytelmällinen spektaakkelielokuva.  Lapsikuvassa yhdistyy romanttista ja modernia tulkintaa siten, että feminiininen aines korostuu. Elokuvan ehjin teema on Kertun kasvaminen.

Kai ja Kerttu löytävät kesällä hiekasta maagiset napit, joiden merkitystä he eivät tiedä. Napit ommellaan kiinni Kain takkiin.  Kai muuttuu ja katoaa. Lumikuningatar huomaa, että Kain napeissa on  hänen pahuuttaan vastustavaa voimaa. Kerttu ei usko Kain kuolleen.  Hän löytää yhden Kain takin napeista ja päättää lähteä etsimään Kaita.

Kerttu löytää itsensä ensin viettelevän noidan puutarhasta, jossa asuu unohdus. Ruusuiksi loihditut saalistetut tytöt ohjaavat Kertun etsimään Kaita. Prinssin ja prinsessan luona Kerttu huomaa, että prinssi ei ole Kai. Lähdettyään hyvin varustettuna Kerttu päätyy ryöstettäväksi ja rosvotytön vangiksi.  Tyttö antaa Kertulle poronsa, jotta tämä pääsee Lapin noidan luo.  Adaptaatiossa on yksi Lapin noita, kun kirjallisessa alkutekstissä heitä on kolme. Kerttu saa Lapin noidalta näkymättömäksi tekevän viitan.

Kerttu saapuu Lumikuningattaren linnaan, mutta Lumikuningatar paljastaa Kertun näkymättömäksi tekevän viitan.  Kailla on Lumikuningattaren palatsissa erilainen rooli.  Hän ei  ole passiivinen henkilö, joka sommittelee jäänpalasia, vaan on aktiivinen.  Lapset heittävät Lumikuningatarta Kain takin napeilla, mutta ne tehoavat aikansa. Sitten Kai ottaa vihreän miekan, joka oli suunniteltu pahaan tarkoitukseen, ja surmaa Lumikuningattaren palvelijan jääkarhun.  Kai voittaa myös vihreällä miekalla syvyyden kaivon arvoituksen.  Lopputaistelu on kuvattu koreografioituna tanssillisena taisteluna ja tanssi korostuu kohtauksessa ylitse tarinatason. Lopussa Kai ja Kerttu ovat taas rannalla, mutta he laittavat napit takaisin löytämäänsä rasiaan ja hiekkaan.  He eivät tarvitse niitä enää.

1990-luvun musikaali-animaatioita

Marek Buchwald, Vladlen Barbe: The Snow Queen, 1992

Martin Gates: The Snow Queen,1995

Martin Gatesin koominen animaatio-musikaali The Snow Queen tuo esiin intertekstuaalista ainesta adaptaatio-perinteestä. Lumikuningattaren hahmo on saanut inspiraationsa itäeurooppalaisista kuvituksista pahan siementä edustavasta hahmosta. Myös Lev Atamanovin luoma Lumikuningattaren hahmo välittyy intertekstiksi erityisesti jääkruunun hahmottamisessa. Lumikuningatar asuu linnassa, jossa tätä palvelee kolme peikkoa, joiden roolitus on hahmotettu klowneriaksi.

Gerda ja Kai ovat muuntuneet Tomiksi ja Ellieksi. Tarinaa vie eteenpäin erillinen kertojahahmo Peeps, joka on usein lumikinoksen alle hautautuva pieni lintu. Peepsin intertekstiksi voi arvella Disneyn Ice Age -elokuvien orava-hahmoa.  Elokuvan lopetus esittää pelastajaksi Lapin noidan, joka jäädyttää Lumikuningattaren ja pystyy pitämään tämän jäässä ajan, jolloin Tomin sydän on sulanut ja tämä voi kohdata Ellien.

Vuoden 1992 elokuva The Snow Queen on animaatio, jonka narraatio sisältää voice-overin. ( Sigourney Weaver)  Elokuvan kehys käsittää teeman Lumikuningattaren ja peilin välisestä suhteesta. Lumikuningatar keskustelee peilin kanssa rakkaudesta ja katsoo kuvaansa huomaten, ettei oma kuva rakasta kohdettaan enää. Lähestymistapa korostaa psyykkisen todellisuuden merkitystä realistisen ohitse. Pääteemana on Lumikuningattaren itsekkyys.  Interteksti Lumikki-adaptaatioihin on merkittävä. Lumikuningatar rikkoo peilin.  Sirpaleet kantautuvat ihmisten maailmaan sattuen silmään ja sydämeen.  Kain ja Gerdan välistä suhdetta tarkastellaan myös itsekkyys-teeman kautta.

David Wu: Lumen kuningatar, 2002 ( The Snow Queen, Hallmark)

David Wun adaptaatiosssa  on intertekstina orientaalinen kulttuuri. Kehyskertomuksessa paholaisen vääristävä peili antoi jokaiselle vuodenajalle oman pienen osan, jotta kukin voisi ihailla omia töitään omana aikanaan. Tulkinta sieluttaa luonnon eri vuodenajoiksi, joilla on oma kuningattarensa. Peili oli siten vääristävä, että talven katsoessa peiliin tämä halusi vallitsevaksi vuodenajaksi. Talven hengetär lentää peilin kanssa taivaaseen saakka vaatiakseen itselleen hallitsevaa valtaa maan päällä. Tasapaino järkkyy ja peili pirstaloituu neljään tuuleen ja palat osuvat ihmisten silmiin ja sydämiin.

Kai ja Gerda ova tulkinnassa myöhäisteini-iässä. Heille on sävelletty ei-diegeettinen teemamusiikki. Moderni ja romantiikka painottavat Gerdan hahmossa kasvamista. Hänen on löydettävä oma identiteettinsä. Elokuvan johtoteema on Gerdan etsintä oikean kumppanin löytämiseksi.  Gerdan rakkaus Kaihin on pysyvä ja siten romanttisen rakkauden toteumaa odottova.

Lumikuningatar-hahmokin on romantisoitu. Jäälinnassa Kaita vartioinut jääkarhu paljastuu yllättäen prinssiksi. Kaikki ovat joutuneet peilin uhreiksi. Prinssi kantaa Lumikuningattaren pois sylissään. Kai ja Gerda palaavat kotiinsa, jossa isä on odottanut Gerdaa vanhentumiseen asti.  Isä hyväksyy Kain puolisoksi.

Jennifer Lee, Chris Buck: Huurteinen seikkailu/Frozen, 2013

Huurteinen seikkailu adaptoi väljästi H.C. Andersenin Lumikuningatarta. Disneyn estetiikka oli merkittävästi tutkittu ja korosti erityistä osaamista ja huomiota kylmyyden esille saamisessa, kuten miltä kuulostavat märät ja jäätyneet hameenhelmat, minkälaisia ääniä lumi tekee tai kuinka koristeellisia ovat lumihiutaleet.

Tarinan pääosissa ovat Ariendelin valtakunnan perijätär-sisarukset Elsaa ja Anna. Elsalla on kyky tehdä lunta, mutta hän ei kykene hallitsemaan voimiaan.  Anna etsii puolisoa ja ihastuu vääriin ehdokkaisiin.  Elsa näkee Annan kihlautuvan sellaisen huijarin kanssa, että hän suuttuu eikä hallitse voimiaan. Elsan vihastumisesta tulee Ariendeliin täystalvi.

Elsa pakenee suuttumustaan eristäytymällä. Anna tietää, ettei tilanne ole toivoton ja lähtee etsimään paennutta Elsaa.  Anna tapaa etsintämatkallaan lumiukko Olafin ja jäänmyyjä Kristoffin.  Animaatio-musikaali kertoo kahden tytön kasvusta naisiksi, sisarena olemisesta ja uudesta tilanteesta, kun toinen avioituu.  Sisaruus on maanmurtavaa, sillä matkallaan Anna ja Elsa tulevat tilanteeseen, jossa voivat antaa henkensä toisen puolesta.  Varsinainen pahis eli Annan viettelijä lähetetään Etelämerelle.

Andersenin sadut kiinnittyvät romantiikkaan ja niiden keskusteema on romanttisen rakkauden ja puolison etsintä. Modernina satuna Anna saa toisen mahdollisuuden. Elsan hahmossa on nähty samoja aineksia kuin Disney-prinsessassa elokuvassa Brave, 2012.

Kenneth Greve: Lumikuningatar, 2012

Koreografi Kenneth Greve ohjasi Kansallisbaletille mukaelman H.C. Andersenin sadusta.  Kehyskertomus esittelee sadusta poiketen Kertun isoäidin, joka on näyttämölle sijoitettu kertojahahmo ja joka vie juonta eteenpäin.  Kertominen ja näyttäminen limittyvät toisiinsa. Isoäiti on ostanut peilin Rovaniemen markkinoilta ja peili on ollut Lumikuningattarelta varastettu.  Lumikuningatar haluaa peilinsä takaisin ihaillakseen siitä itseään.

Isoäidin 'Olipa kerran' -  tarina alkaa Kertun syntymäpäivien vietosta.  Kai on antanut Kertulle lahjaksi lasipallon, joka kykenee heijastamaan Kertun ja Kain välistä yhteisyyttä.  Kertun ja Kain teemamusiikki alkaa ja lasipallo merkitsee sidettä, joka on tulkittu eleeksi.

Kai alkaa muuttua. Hän on saanut jotain silmäänsä.  Lumikuningatar vie Kain mennessään.  Kain taipaleelle baletti on lisännyt jääkarhun ja joulupukin hahmot.  Kertun matka käsittää suuremman lisäyksen, mikä on merkittävä uusi aines limittää Lumikuningatar-adaptaatioon.  Kertun taival on adaptoitu käsittämään vieraita kulttuureja. Jakso on editoitu Pähkinänsärkijä-baletista, jossa vieraat kulttuurit esittelevät itseään. Greve on tulkinnut intertekstuaalisilla suhteilla yhdistää sekä Lumikuningatar että Pähkinänsärkijä Kertun vaellusmatkaa.  Kenneth Greve on viitannut ylitse tarinan fiktiivisen maailman, joulunalusajan ja joulun viettoon.

Lumikuningattaren palatsissa ongelmat ratkeavat. Kain sydän sulaa. Kerttu ja Kai ymmärtävät, että ilman sydämen lämpöä ei ole toivoa. Satu varoittaa lopussa välinpitämättömäksi tulemisesta. " Pidä varasi!"

LÄHTEET:

Atamanov, Lev: Lumikuningatar,1957. Ohjaus ja käsikirjoitus: Lev Atamanov H.C. Andersenin sadun pohjalta.

Buchwald, Marek - Barbe, Vladlen: The Snow Queen,1992. Ohjaus: Marek Buchwald, Vladlen Barbe. Käsikirjoitus: Maxine Fisher H.C. Andersenin sadun pohjalta. Pääosassa: Sigourney Weaver.

Gates, Martin: The Snow Queen,1995. Ohjaus: Martin Gates. Käsikirjoitus: Sue Radley, Martin Gates H.C. Andersenin sadun pohjalta. Pääosassa: Hugh Laurie.

Wu, David: The Snow Queen,  2002. Ohjaus. David Wu. Käsikirjoitus: Simon Moore H.C. Andersenin sadun pohjalta. Pääosassa: Bridget Fonda.

Greve, Kenneth: Lumikuningatar, 2012. Koreografia: Kenneth Greve, tarina H.C. Andersenin sadun pohjalta. Kansallisbaletti. Säveltäjä: Tuomas Kantelinen. Lavastus ja valaistus: Erika Turunen, Mikki Kunttu. Pääosassa: Krista Kosonen.

Buck, Chris - Lee, Jennifer: Huurteinen seikkailu/ Frozen, 2013.  Ohjaus: Chris Buck, Jennifer Lee. Käsikirjoitus: Jennifer Lee. Tarina: Chris Buck, Jennifer Lee, Shane Morris H.C. Andersenin sadun pohjalta. Pääosissa: Kristin Bell, Idina Menzel.

Mirjami Riutta