MEHILÄISET OVAT HYVÄKSI
LAPSUUDEN KONSTRUKTIO SIMON CURTISIN ELOKUVA-ADAPTAATIOSSA GOODBYE CHRISTOPHER ROBIN, 2017
A.A. Milnestä kirjoitettaessa usein vähälle huomiolle on jäänyt yksi aikamme ensimmäisistä lapsitähdistä, Christopher Robin Milne. Simon Curtisin elokuva on väljä adaptaatio, jossa ohjaaja on inspiroiotunut siitä, mitä biografiassa kerrotut leikit isän ja lapsen välillä ovat olleet. Hän kuvaa luomisprosessia, joka käynnistyy A.A. Milnen palattua Sommen taisteluista shelshock-oireita sairastavana potilaana. Perhe muuttaa maalle ja terapeuttisen leikin pohjalta Milne pystyy jälleen kirjoittamaan.
Goodbye Christopher Robin on brittiläinen väljästi A.A. Milnen biografiaa adaptoiva elokuva vuodelta 2017. Adaptaation lähtökohdissa on merkitty suuri osuus inspiraatiolle. Tarina kertoo A.A. Milnen ja hänen perheensä elämästä keskittyen isän ja pojan Christopher Robinin välisiin mielikuvitusleikkeihin, joiden pohjalta syntyi kirja Winnie-the-Pooh, 1926, ja Pooh Corner,1928.
Suuret lastenkirjailijat, kuten C.S. Lewis, Lewis Carrol ja J.M. Barrie ovat joutuneet aikanaan vihapuheiden kohteeksi, jossa on epäilty heidän siveellisyyttä. Marc Forsterin Finding Neverland, 2006, on elokuva, joka haluaa keskittyä lasten leikkeihin, joita J.M. Barrie on myös kirjannut menestysteokseensa Peter Pan. J.M. Barrie ystävystyi Sylvia Llwellyn Daviesin poikien kanssaja kiintyi heihin niin paljon, että Barrie kärsi avioeron. Poikien äiti Sylvia Llwellyn Davies menehtyi kuitenkin sairauteen. Hänen toivomus oli, että Barrie saisi yhteishuoltajuuden poikiin hänen äitinsä kanssa. Finding Neverland on elokuvallinen interteksti A.A. Milnen ja tämän pojan Christopher Robinin leikkeihin Tuhannen Hehtaarin metsässä. Elokuva adaptoi aikaa ensimmäisestä maailmansodasta toiseen maailmansotaan.
Biografia: Alan Alexander Milne ja Christopher Robin Milne
A.A. Milne on tunnettu kirjallisen tuotantonsa ohella sotilasurastaan. Milne taisteli ensimmäisessä maailmansodassa ja vapautettiin Sommen taistelussa saamiensa vammojen perusteella. Milne kärsi tunnetuista shellshock-oireista. Milneä on pidetty nationalistina ja hän palveli myös toisessa maailmansodassa.
Milne kirjoitti runoja ja lastenrunoja esim. teokseen When We Were Very Young. Kirjan kuvitti E.H. Shepard. Pooh ilmestyi ensimmäisen kerran lehdessä London Evening News jouluiltana 1925 tarinassa "The Wrong Sort of Bees".
Sotien välisen ajan perhe asui maalla Sussexissa. Viereinen metsä tuli kirjojen myötä kuuluisaksi ja Christopher Robinistä eräs aikamme tunnetuimmista lapsitähdistä. Puh-kirjojen suosion myötä senaikainen media halusi tietää pojasta aina lisää ja ihailijapostia tuli paljon. Myöhempi aika tyytyy A.A. Milnen kirjoihin ja niihin kuvattuun poikaan Risto Reipas. Milne on kirjoittanut kuvaamastaan Tuhannen Hehtaarin Metsästä: " In that enchanted Place on the top ofthe forest a little boy and his bear will allways be Playing."
Christopher Robin sai ensimmäisenä syntymäpäivänään Teddy-nallen, jonka tämä risti Edwardiksi ja myöhemmin Winnipegiksi karhun mukaan, jonka tämä näki Lontoon eläintarhassa. Winnie-the-Pooh -kirjan pienoiskertomukset pohjautuvat tarinoihin, jossa pääosassa ovat Christopher Robinin täytetyt lelut Ihaa ja Nasu. A.A. Milne lisäsi tarinoihin Pöllön ja Kanin. Kengu, Roo ja Tikru ovat vanhempien antamia lahjoja, jotka Christopher Robin sai myöhemmin.
Christopher Robin Milne on ilmaissut, että hän piti vähän siitä, että oli kuuluisa, mutta hän oli kiintynyt lastenhoitajaansa. Aikuisen Christopher Robinin makuun ei ollut lapsuuden ajan tyttömäinen hiustenleikkaus ja tyttömäiset vaatteet pojan yllä.
Vuonna 1930 Christopher Robin aloitti koulunkäyntinsä sisäoppilaitoksessa ja joutui julman koulukiusaamisen kohteeksi. Sittemmin Milne opiskeli Cambridgessa, mutta keskeytti opintonsa liittyäkseen armeijaan. Hänet olisi vapautettu jo lääkärintarkastuksessa, mutta poika pyysi isänsä vaikutusvaltaa apuun. Isä hankki pojan armeijaan 1941. Sodan jälkeen Christopher Robin Milne suoritti kesken jääneet opintonsa loppuun pääaineenaan englannin kieli.
1948 Milne avioitui, mutta äiti ei hyväksynyt vaimoa, vaikka tämä oli valittu äidin suvun mukaan. Milne ja vaimo muuttivat Darthmouthiin 1951 ja perustivat sinne kirjakaupan Harbour Bookshop. Äidille ajatus kirjakaupan perustamisesta oli vieras, koska Christopher Robin 'vierasti businestä'. Äidin lausumat vahingoittivat pojan mainetta. Kirjakauppa osoittautui kuitenkin menestykseksi.
Isän sairastuttua vakavasti poika kävi katsomassa tätä, mutta isän kuoltua Christopher Robin ei tavannut äitiään enää koskaan.
Christopher Robin Milne tunnettiin siitä, että tämä ei halunnut elää tuloista, jotka tulivat isän lastenkirjoista. Hän halusi kirjoittaa itse omasta lapsuudesta ja synnytti viisi romaania: The Enchanted Places, 1974, Path Through the Trees, 1979, Hollow on the Hill, 1982, The Windfall, 1985 ja The Open Garden, 1988.
Christopher Robin Milne kuoli 1996.
Juoni
Elokuva alkaa vuodesta 1941, jolloin A.A. Milne (Blue) ja tämän vaimo Daphne saavat levottomuutta herättävän kirjeen. Sähkösanoman luettuaan Blue näkee oman poikansa kahdessa ikävaiheessa: lapsena ja nuorena miehenalkuna. Kerronta siirtyy takautuvasti vuoteen 1916, jolloin Blue palaa Sommen taisteluista ja kärsii shellshock-oireista.
Blue ja Daphne saavat lapsen. Daphne on pettynyt, koska lapsi on poika. Tytön olisi voinut pitää kotona pois sodista. Christopher Robin kasvaa ja perhe kutsuu häntä lempinimellä. Pojan nimeksi tulee Billy Moon. Vanhemmat palkkaavat lastenhoitajan, josta tulee merkittävä henkilö Billy Moonille. Billy Moon kutsuu hoitajaansa lempinimellä Nou.
Sodan invalidisoimalla Bluella on vaikeuksia kirjoittaa ja perhe muuttaa maalle Etelä-Englannin kauniiseen Sussexiin. Daphne ei viihdy maalla ja haluaa olla seurapiireissä Lontoossa. Blue ja Billy Moon saavat tulla toimeen keskenään. Blue ottaa Billy Moonin mukaan kävelyretkilleen läheiseen metsään ja alkaa keksiä tarinoita pojan seikkailuista metsässä seuranaan täytetyt lelueläimet. Sairauskohtaukset alkavat hellittää, ja Blue kutsuu ystävänsä Ernestin kotiinsa vierailulle. He huomaavat kehittävänsä yhdessä Winnie-the-Pooh -kirjoja.
Blue lähettää Daphnelle runon "Vespers". Daphne antaa runon vuorostaan julkaistavaksi Vanity Fairin sivuille. Daphne palaa takaisin maalle Billyn ja Bluen luokse. Hoitaja Olive (Nou) on ollut myös poissa äitinsä kuoleman takia, mutta hänkin palaa takaisin. Kirjasta Winnie-the-Pooh tulee menestys. Daphne innostuu ja alkaa hoitaa perheen uutta julkisen elämän tasoa.
Christopher Robin pitää lapsitähtenä olemisesta, mutta myös hämmentyy ihmisten kiinnostuksesta eikä kykene vielä erottamaan fiktiota todellisuudesta. Hänen mukaan isä on kirjoittanut hänestä hänelle itselleen eikä kaikille ihmisille.
Billy Moonin henkinen kasvu jatkuu hoitajansa suojaisessa turvallisuuden saarekkeessa. Billy Moon vaistoaa Olivessa jotain merkittävää ja erilaista. Hän menettää Oliven miehelle. Billy ilmaisee asian äidilleen. Daphne puhuttelee Olivea ja saa tietää, että tämä on avioitumassa. Daphne olisi odottanut tältä lojaalisuutta. Olive irtisanoutuu.
Blue huomaa viimeisenä vaikeudet, joita Billy Moon kohtaa suhteessa julkisuuteen ja yleisöön. Christopher Robin siirtyy sisäoppilaitokseen, jossa joutuu koulukiusaajien hampaisiin. Kaikki alkaa kasautua katkeruutena ja kapinana isää vastaan.
Toinen maailmansota puhkeaa. Christopher Robin vapautetaan lääketieteellisistä syistä. Hän pyytää kuitenkin vaikutusvaltaiselta isältään, että tämä järjestelisi asioita. Hän haluaa olla numero ja anonyymi. Christopher Robin kieltäytyy vastaanottamasta lastenkirjoista saamiaan tuloja.
Narraatio palaa elliptisesti alkuun, jossa Blue lukee sähkösanomaa. Christopher Robin Milne on raportoitu kadonneeksi. Jonkin ajan kuluttua poika kuitenkin kävelee kotiportista sisään. Hän tekee sovinnon vanhempiensa ja Oliven kanssa. Sovinto muuttaa elokuvassa ratkaisevasti isän ja pojan välejä. He löytävät toisensa uudella tasoll; he tuntevat toveruutta sotilaina. Viimeinen kohtaus antaa näkymän, jossa Blue ja Billy kulkevat metsässä. Billy on editoitu lapseksi ja nuoreksi mieheksi.
Konstruktio viattomasta lapsuudesta
Elokuva pyrkii lapsikonstruktioon,joka antaa yhtäältä näkymän sota-ajan luomasta jännittyneisyydestä ja toisaalta lapsenkaltaisesta ihmettelystä. Blue kokee kävelyretkensä ensin sairauden rajoittamina. Nähdessään isänsä joutuneen sairaskohtauksen valtaan Billy Moon alkaa kertoa kahdenlaisista mehiläisistä. Yllättäen kohtaus alkaa hellittää otettaan ja Billy Moon havaitsee, että mehiläiset ovat hyväksi. Lapsen mielikuvitusmaailma avaa isällekin mahdollisuuden kokea metsä uudella tavalla. Blue näkee metsän omalakisena maailmana, joka kerrotaan pojan ja tämän lelutovereiden kokemana. Voimakkaiden äänien kuulemisen sijaan Blue alkaa nähdä mielikuvituksellisen metsän, josta haluaa kirjoittaa.
Elokuva ei jaa aikuista ja lasta, vaan roolit voivat vaihtua. A.A. Milne kutsuu ystävänsä kirjankuvittaja E.H. Shepardin luokseen vierailulle. He lähtevät Christopher Robinin kanssa metsäkävelyille. Poika on innoissaan ja esittelee mielikuvitusmaailmaansa. E.H. Shepard kaappaa kuvia siitä, mitä poika näkee mielikuvitusmaailmassaan. Isä kirjoittaa. Poika joutuu kuitenkin median silmään lapsitähtenä. Hän jää kaipaamaan leikkejä, mutta onneksi hänellä on Nou. Christopher Robin joutuu leikeissään ulkopuolelle, kun isän kirjoitustyö valmistuu ja hän lähtee markkinointikiertueille.
Isä ja poika kuvataan leikkimässä metsässä. Elokuvaus antaa lumisen mielikuvitusmetsän ja paluu retkeltä nostaa lumihiutaleet takaisin taivaaseen. Kuvaus tuo esiin näkymiä tavoista, joilla henkilöt siivilöivät visioitaan metsän salaisuuksista. Kaikki, mitä Christopher Robin säätää, alkaa elää isän mielikuvituksessa ja E.H. Shepardin piirroksissa.
Setä Shepard ja Christopher Robin vievät isän metsään mukanaan ilmapalloja. A.A. Milne joutuu kuulemaan rikkoutuvien ilmapallojen ääniä eivätkä ne pelota häntä. Ilmapalloista yksi jää ehjäksi ja kulkeutuu Christopher Robinin käteen luoden intertekstin Disneyn elokuviin. Samalla elokuva viittaa myös A.A. Milnen kirjoittamaan tarinaan The Wrong Sort of Bees, joka julkaistiin lehdessä London Evening News on Christmas Eve vuonna 1925 ja jossa Nalle Puh esiintyi ensimmäisen kerran. Winnie-the-Pooh julkaistiin vuonna 1926 ja The House at Pooh Corner, 1928.
Elokuvan konstruktio kertoo viattoman lapsen tarinaa Christopher Robinin varhaislapsuudesta tämän ensimmäisiin vaiheisiin kohdata lapsitähtenä oleminen. Kun isän kirjasta Winnie-the-Pooh tulee menestys, tämä on poissa ja poika kiintyy yhä enemmän hoitajaansa. Christopher Robin osaa vastailla toimittajien kysymyksiin, mutta hämmentyy kuitenkin ihailijapostin suuruudesta. Elokuva jättää lapsen pohtimaan sitä, kenelle isä on loppujen lopuksi kirjoittanut. Lapsi ei ymmärrä, että fiktiossa elävä henkilö ei ole sama kuin hän itse. Kirja on kirjoitettu hänestä, mutta hän ei ole se henkilö, joka kirjaan on kuvattu. Christopher Robin kuvataan edustavan viatonta lapsuutta, johon romanttinen lapsikuva kiinnittyy.
Elokuvan temaattinen runko kääntyy pohdinnaksi vanhempana olemisen vaikeudesta, mitä on olla hyvä isä erilaisissa olosuhteissa, joissa oma kuuluisuus ja median luoma kiinnostus tuovat lapsuudelle vaikeimmat probleemat. Viattoman lapsuuden kuvaaminen kiinnittyy aikaan, johon aikuinen katsoo tavallisesti nostalgisesti. Christopher Robinin aikuisuutta valotetaan kypsymisellä sotilasuraan, jolloin isään löytyy uudenlainen kontakti. Vaikeudet olla vanhempi lapsitähteydelle, jolle ongelmat alkavat kasautua, jäävät kevyesti käsitellyiksi.
Brittiläinen heritage-elokuva
Perhe palkkaa lastenhoitajan, johon poika kiintyy. Billy Moonille on tärkeää, että hoitaja on aina tavoitettavissa. Vanhemmilla ei ole aikaa. Isällä on kirjoittaminen ja äiti on sulava seurapiireissä. Elokuva adaptoi erään Milnen runoista lastenhoitajan rukoukseen, jota tämä opettaa Billy Moonille. Runo "Vespers" kuuluu seuraavasti:
"Oh! Thank you, God, for a lovely day.
And what was the other I had to say?
I said "Bless Daddy", so what can it be?
Oh! Now I remember it. God Bless Me."
Elokuva adaptoi runon rukoukseen, jonka lastenhoitaja Nou opettaa Billy Moonille:
Nou and Billy Moon: - "God Bless Daddy."
- " God Bless Mummy."
- " God Bless Nou."
Nou: - " Forgetting Something? … Keep thinking."
Billy Moon: - "Me. I Forgot Bless. God Bless Me.
Christopher Robinin siirtyminen kouluun ja lastenhoitajan menettäminen kerrotaan olleen ahdistavaa aikaa. Hoitaja on kiintynyt lapseen, mutta perhe ei pidä suotavana, että tämä avioituu. Sisäoppilaitoksessa Christopher Robin joutuu koulukiusatuksi ja katkeroituu.
Elokuva on kaunis periodraama, jonka puvustus ja lavastus sijoittaa narraation 1920-luvulle. Tyylillisesti pukudraama erityisesti äidin puvustamisessa on korostunutta. Sisustus noudattelee art decon henkeä. Christopher Robinin puvustus kertoo, että lapsuus on kohta taaksepäin katsottavaa aikaa. Christopher Robin Milne on kommentoinut ajankohdan pukeutumista ja hiustyyliä 'tyttömäiseksi'. Tyyli on kirjankuvitukseen soveltuva, jolloin kasvamisen teema ei tule ulos, toisin kuin valokuvassa. Kirja kuvaa kasvamista koulun aloittamisen kautta. Genre-luokituksen mukaan elokuva sijoittuu brittiläisen heritage-elokuvan kehyksiin, kuten esim. Finding Neverland.
A.A. Milne näkee sekä elokuvan alussa että lopussa poikansa kahdessa ikävaiheessa, jotka on editoitu samaan kohtaukseen. Elokuvan narraatio on pääosin taaksepäin katsova, mutta loppu kokoaa narraation, jossa aikuisuus ja lapsuus keskustelevat toistensa kanssa tasavertaisina ja toisiaan ymmärtävinä. Aikuinen ja lapsi jäävät Tuhannen Hehtaarin metsän korkeimmalle kohdalle. Narraatio viittaa myös siihen, että isä ja poika palvelevat sotilaina toisessa maailmansodassa. Simon Curtisin elokuvan fokus on kuitenkin isän ja lapsen mielikuvitusleikeissä ja siinä inspiraatiossa, jossa kirjan Winnie-the-Pooh on nähty syntyneen: mehiläiset ovat hyväksi. Biografiaan liittyvät seikat jäävät taustalle, mutta ohjaaja on voinut toivoa tietävää katsojaa/lukijaa.
Elokuva kuuluu brittiläiseen heritage-genreen, jossa biografiaa käsitellään leikkimaailman taustalla ja viatonta lapsikuvaa katsoo nostalgisesti aikuinen. A.A.Milne jättää muistot Billy Moonista Tuhannen Hehtaarin Metsän korkeimmalle kohdalle ja kulkee poispäin aikuisen Christopher Robinin kanssa.
A.A. Milne: Nalle Puh ( Winnie-the-Pooh), 1926. Kuvittanut E. H. Shepard
Ensimmäinen luku kuvailee Risto Reippaan, joka laskeutuu rappusia alas raahaten täytettyä nallea. Isä kertoo tutusta äänestä, joka kolahtelee rappusia vasten: pum, pum, pum. Risto Reipas pyytää isältään tarinaa, joka kertoo Nalle Puhista. Risto Reipas lisää, että Puh pitää tarinoista, joissa kerrotaan hänestä.
Kirjan kansi avautuu antaen näkymän kartasta, johon on merkityy kirjan hahmojen asunnot puiden sisuksissa ja sijainti Tuhannen Hehtaarin Metsässä. Risto Reipas asuu metsän korkeimmalla kohdalla. Risto Reippaan lisäksi Nalle Puhin ystäviä ovat Ihaa ja Nasu. Kaikki ovat täytetyjä leluja. A.A. Milne lisäsi myöhemmin tarinoina Pöllön, Kengun, Roon ja Kanin. Tikru ilmestyy vastaa kirjan The House at Pooh Corner -sivuille.
A.A.Milne määrittelee lapsellisin ilmaisuin asioita, jotka merkitsevät jotain hahmoille ja niissä on joskus arvoitus selvitettävänä ja joskus arvoitusta ei ole ollutkaan. Tekstissä tällaisia arvoituksia ovat esim. Tärppä, Möhköfantti, Hyvin Syvä Monttu, Hyödyllinen Purkki, Isot Saappaat ja Seikkailu, Viisas Lukija, joka osaa lukea, Hyvin Suuri Vaara ja Erikois-Kynä-Kotelo.
Inhimillistetyt hahmot ovat konstruktioita lapsuuden eri vaiheista ja ikään kuuluvista piirteistä. Kirjoitustaito lävistää koko kirjan ja on kehittyvää. Lopussa Puh saa lahjaksi Erikois-Kynä-Kotelon, mikä viittaa Risto Reippaaseen ja koulun aloittamiseen. Kengun lapsi Roo esittää pienintä ja hänen osaaminen ja psyykkinen ikä tulee esiin lauseista: " Katsokaa minä uin!"
Risto Reipas määrää Tuhannen Hehtaarin Metsään säännöt. Hän on moraalinen henkilö ja kirja mainitsee, ettei Risto Reipas olisi antanut tapahtua mitään pahaa pienimmälle Roolle. Risto Reipas asuu metsän korkeimmalla kohdalla, jossa parhaimmat ystävykset Nalle Puh ja Risto Reipas tapaavat istuskella.
Disneyn Winnie-the-Pooh
Simon Curtisin elokuvan Goodbye Christopher Robin luonne adaptaationa on väljä. Ohjaajaa on halunnut kertoa oman tarinan, joka on osin irrallaan biografiaan liittyvistä faktoista ja joka keskittyy leikkeihin ja siihen, mikä vaikutus niillä on ollut sekä isään että poikaan. Disneyn elokuvat ovat laajennuksia sekä animaatioelokuviksi että tarinoiltaan, joilla on omat tunnuspiirteensä. Esim. Nalle Puh käyttää punaista t-paitaa tai Risto Reippaaseen liittyy ilmapallo.
Disney on tehnyt Nalle Puhista yli 50 kokopitkää animaatioelokuvaa. Useimmat 2000-luvulla tehdyistä elokuvista sisältävät pikkutarinoita, joita on koottu yhteen. Elokuvien tarinat alkavat: "Eräänä päivänä kun hunajapurkki oli tyhjä." Teknisesti elokuviin on lisätty 3D-ulottuvuus.
Nalle Puh - elokuvien hahmot ovat kaikki moraalisia ja kaikissa Disneyn kertomuksissa painotetaan epäitsekkyyttä ja ystävyyden merkitystä erilaisissa moraalisissa tilanteissa, joista hahmot pyrkivät selviytymään. Piirretyt lelut ovat faabeleiden tapaan inhimillistetty. Näkökulmat käsiteltäviin asioihin vaihtelevat pienen lapsen perspektiivistä aikuisen äitin perspektiiviin. Hahmot eivät ole idealisoituja, vaan heidän viehättävyys kasvaa inhimillisten heikkouksien tunnistamisen kautta. Vaikka Disneyn elokuvat ovat animoituja, illuusio tunnemaailmasta vastaa realistista tasoa.
Värikkaat ja mielikuvitukselliset hahmot tarjoavat erilaisia oppitunteja inhimillisen vuorovaikutuksen merkityksestä, kuten oikean ja väärän, hyvän ja pahan erottamisesta. Elokuvien lähtökohtana on näkemys siitä, että lapsen moraalisuus kehittyy ja kasvaa eri vaiheiden kautta. Hahmot löytävät itsensä erilaisista elämäntilanteista.
Christopher Robin 'säätää metsään säännöt' ja opettaa ottamaan huomioon toisten tunteet ja ajatukset sekä painottaa ystävän auttamisen merkitystä. Christopher Robin ymmärtää kutakin hahmoa, ovathan he hänen leikkiystäviään. Hän ymmärtää myös, että hänen itsensä täytyy kasvaa. Näin avautuu
lähtemisen perspektiivi. Christopher Robin vierailee kuitenkin ystäviensä luona niin usein kuin voi.
Nalle Puhin mukana tulevat esille jaettujen tunteiden merkitys, joka on tärkeää lapsen kokemusmaailmalle. Nasu joutuu usein teeskentelemään urheaa tai järkeistämään käyttäytymistään. Tunteellisena Nasu ajattelee toisen tunteita.
Ihaa on pessimistinen, mutta hänellä on aikuisen moraali ja hän auttaa pyyteettömästi. Usein pessimistinen näkemys vastaa realistista. Kaniin liittyy täydellisyyden tavoittelu ja Kani haluaa vastata suurien juhlien järjestelyistä. Metsän älykkääksi hahmoksi on asetettu Pöllö. Joissain tarinoissa Pöllöllä on vaikeuksia lukea, koska hän ei näe kunnolla. Pöllön tietäjän luonne ja väärin lukeminen asettuvat ristivaloon. Pöllö tarkkailee pikemmin kuin osallistuu tai sekaantuu johonkin.
Tikru haluaa olla etusijalla ja pullistelee. Tikrun paras ystävä on Kengun lapsi Roo. Roo rakastaa lapsellista Tikrua. Metsän selkeimmin aikuisin hahmo on Kengu. Kengu on äidillinen, huolenpitäjä ja ravitsija. Kengu on vastuuntuntoinen aikuinen.
Hahmot asuvat puiden sisuksissa ja elävät symbioottisessa suhteessa toisiinsa. Kukaan hahmoista ei ole moraaliton eikä ketään voi siten käsittää pahaksi. Tapahtumat ja tilanteet esittävät moraalin ilmentymistä erilaisissa tilanteissa ja ihmisen elinkaariajattelun mukaan eri vaiheissa. Elokuvien tyylissä korostuu ilmeiden ja eleiden runsas maailma. Hahmoista löytyy tuttuja ilmeitä ja eleitä sekä hauskoissa että noloissa tilanteissa.
Marc Forster: Christopher Robin, 2018
Syksyllä 2018 Disney toi markkinoille myös elokuvan, joka pohjautuu väljästi A.A. Milnen Winnie-the-Pooh -kirjan hahmoihin. Christopher Robin on fantastinen draamakomedia, jonka tarina seuraa aikuista Christopher Robinia, joka on menettänyt mielikuvituksensa vain kohdatakseen uudelleen leluystävänsä.
Juoni
Christopher Robin lähtee sisäoppilaitokseen ja leluystävät järjestävät läksiäisjuhlat. Sisäoppilaitos ei kuitenkaan auta kasvamaan, sillä Christopher Robin piirtelee oppitunneilla vain kuvia leluystävistään. Isä kuolee ja kokemus pakottaa Christopherin kasvamaan. Hän muuttaa Lontooseen ja avioituu Evelynin kanssa, joka on arkkitehti. He saavat tyttären Madeleinen. Christopher Robin laiminlyö perhettään ja päättää lähettää Madeleinen sisäoppilaitokseen.
Elokuvan intertekstiksi on luettu Steven Spielbergin Hook. Christopher Robin kärsii keski-iän kriisistä eikä selviydy ennen kuin hänen leluystävänsä osoittavat, mikä on tärkeintä ja ratkaisevat Christopher Robinin ongelmat yrityksessä. Perhe, joka ei aseta itseään etusijalle, joutuu kärsimään sen häpeän, että isä on konttorissa koko ajan.
Elokuva esittää vihjauksia filosofiaan, kuten kirja Winnie-the-Pooh tai elokuva Goodbye Christopher Robin, joka vihjaa Platoniin. Elokuva puhuttelee sekä aikuista että lasta. Pooh on sekä rasite että humoristinen ja melankolinen satunnainen filosofi. Toisen merkittävän intertekstin luovat Paddington-elokuvat. Syksy 2018 on hengittänyt Puhiin uutta elämää ja järjestänyt Puh-Juhlat: Vähän lapsuuden nostalgiaa, huumoria, leikkiä ja eksistentialistista viisautta tai epätoivoa.
LÄHTEET:
Milne, A.A: Nalle Puh.(Alkuteos: Winnie-the-Pooh, 1926) Kuvittanut: E.H. Shepard. Suom. Kersti Juva. Runot suomentanut Panu Pekkanen 2004.
Curtis, Simon: Goodbye Christopher Robin, 2017. Ohjaus: Simon Curtis. Käsikirjoitus: Frank Cottrell-Boyce, Simon Vaughan. Pääosissa: Domnhall Gleeson, Margot Robbie, Kelly Macdonald.
Forster; Marc: Christopher Robin, 2018. Ohjaus: Marc Forster. Käsikirjoitus: Alex Ross Perry, Tom McCarthy, Allison Schroeder. Tarina: Greg Brooker, Marc Steven Johnson pohjautuen Disneyn Winnie the Pooh hahmoihin sekä A.A. Milnen kirjoittamaan ja E.H. Shepardin kuvittamaan kirjaan Winnie-the-Pooh.
Mirjami Riutta
Kommentit
Lähetä kommentti