AGATHA CHRISTIEN HERCULE POIROT JA KUOLEMATON MUSEAALINEN ART DECO
Agatha Chistien Hercule Poirot tv-sarjaa tuotettiin vuosina 1989-2013. David Suchetin tähdittämä Hercule Poirot nousi merkittäväksi tulkinnaksi siinä kaanonissa, jonka muodostavat aiemmat Poirot'n näyttelijät. Ennen Suchetin luomaa hahmoa ns. oikeana kuvana pidettiin Peter Ustinovin Hercule Poirota. Suchetin jälkeen Hercule Poirot -hahmoa on tulkinnut Kenneth Branagh ohjaamassaan elokuvassa Murder on the Orient Express. David Suchetin tähdittämän tv-sarjan episodeja valmistettiin 70 tuottajana BBC -yhtiön alaisuudessa toimiva ITV. Viimeinen Poirot-jakso Curtain: Poirot's Last Case palkittiin. David Suchetille kokonaisuus muodosti elämäntyön. Hän oli toivonut voivansa näytellä kaikki Agatha Christien tekstit.
Agatha Christien yksityisetsivä-tarinoiden kohdalla copyright-ongelmat ovat olleet vähäisempiä kuin esim. Sir Conan Doylen Sherlock Holmes -adaptaatioita suunniteltaessa. Doylen perikunta ei ole päässyt yksimielisyyteen siitä, mitä voitaisiin siirtää toiselle mediumille ja miten. David Suchetin tulkitsemaa Poirot-hahmoa voi pitää onnekkaampana, koska Suchetilla oli Agatha Christien tyttären tuki alusta lähtien.
Ohessa tarkastellaan Agatha Christien Hercule Poirot -adaptaatioita, joiden pääosan on esittänyt David Suchet. Esille on katettu episodeja kausilta 1-5 painottaen niiden art deco -tyylipiirteitä, -maailmaa ja atmosfääriä, jossa Poirot elää. Merkittävää on periodiajattelun mukainen aika yhdistettynä päähenkilön miljööseen ja maisemaan. Jaksoihin on koostettu modernia arkkitehtuuria ja art deco -interiöörejä. Useat rakennukset ovat olemassa joko julkisessa tai yksityisessä käytössä ja niillä on arkkitehtuurista arvoa.
Juoni on tarinoissa samankaltainen, ja tv-sarjan vetovoimaksi nousi sen roolitus. David Suchetin ohella Pauline Moran (Miss Lemon), Hugh Frazier (Captain Arthur Hastings) ja Philip Jackson (Chief Inspector Japp) tulivat tutuiksi ja suosio kasvoi sellaiseen mittaan, että tuotantoyhtiö ja Agatha Christien jälkeläiset katsoivat, että sivuhenkilöt olivat kasvaneet suuremmiksi kuin mitä kirjojen hahmot olivat.
Tuotanto käsitteli Hercule Poirot -tarinoiden jaksotusta jakamalla tarinat kahteen osaan ja virstanpylvääksi nousi vuosi 2002, jonka aikana sivuhenkilöt poistettiin. Tilalle synnytettiin hössöttävä kirjailija Ariadne Olivier ja palvelija George. Episodeihin haluttiin nyt mannermaisen valkoisen arkkitehtuurin sijaan Englannin maaseutua, sen kartanota ja linnoja, joiden haluttiin myös heijastavan sisäistä. Oheisessa kirjoituksessa kuitenkin sivuhenkilöt ovat mukana ja näissä jaksoissa valkoinen arkkitehtuuri luo ulkotilat ja kehystää art decon hengessä luotuja interiöörejä.
Poirot'n huoneisto Whitehaven Mansionissa sisustettiin uudelleen vuoden 2002 muutosten mukaisesti. Poirot sai uuden suuremman huoneiston samasta rakennuksesta (Florin Court). Valkoinen sohvakalusto muuttui terracotan väriseksi ja se kehysti takkaa. Tilassa oli lisää vierashuone.
Art deco oli suuntaus, joka kiinnitti laajalti huomion elämän eri osa-alueisiin. Sota oli ohitse ja rahaa oli enemmän. Ihmiset alkoivat uskoa tulevaisuuteen. Matkailu tuli suosioon ja turistikohteista Agatha Christie oli valinnut Egyptin, Libanonin ja Lähi-idän kaivaukset. Kulkuvälineet, kuten junat ja autot, lentokoneet kehittyivät. Valtamerilaivat herättivät myös kiinnostusta.
Episodeja pyritään kuvailemaan ja saamaan esille atmosfääri Hercule Poirot'n runsaassa art deco -maailmassa, koska etsivätarinat jäävät useimmiten kertakatsomisen varaan. Art deco on kuitenkin sekä miljöö että interiöörikehystys, jossa Hercule Poirot, Miss Lemon, Captain Hastings ja Chief Inspector Japp vain voivat seikkailla ja tuoda katsojalle osan yhtäältä kuolematonta ja toisaalta museaalista arkkitehtuuria ja art deco -näyttämöllepanoa.
Art deco -arkkitehtuuri: julkiset rakennukset
Florin Court on rakennus, joka pysyy samana (Whitehaven Mansion) koko sarjan ajan Hercule Poirot'n kotina. Florin Court tunnetaan merkittävänä art deco -ja modernin arkkitehtuurin edustajana. Valitut jaksot käsittävät merkittävää arkkitehtuuria, jotka lähentyvät Le Corbusierin ajattelua ja usein valkeat modernit rakennukset viittaavat Ranskaan. Arkkitehtuuri sulautuu belgialaisen etsivän maailmaan, jonka kiinnitys on annettu aikaan 1936. Valitusta materiaalista pyritään hahmottamaan sitä, missä roolissa moderni ja art deco -arkkitehtuurin on ajateltu olevan tv-sarjan fiktiivisessä maailmassa ja miten art deco näyttäytyy ja on säilynyt elokuvauksen museaalisessa kehystyksessä. Arkkitehtuuri ja rakennukset ovat taidehistoriallisesti merkittäviä, joten ne loihtivat esiin sellaista, mitä on merkittävää koota ja tallentaa.
Poirot-sarjan pää- ja sivuhenkilöt seikkailevat brittiläisten kuninkaallisten ja aateliston parissa. Valkoisen arkkitehtuurin lisäksi myös amerikkalainen art deco näyttäytyy yökerhokuvauksissa, hissien ja suurten lasiovien elokuvaksessa. Matkustelu tuo esiin valtamerialus Queen Maryn. Julkiset rakennukset Empire State Building ja Chrysler Building ovat maamerkkejä ja ne ovat antaneet vaikutteita niin arkkitehtuurille kuin interiööreille.
Kaudet 1-5 rakentavat fiktiivistä maailmaansa julkisista rakennuksista käsin. Valkoinen arkkitehtuuri on sisältä ja ulkoa valkeaa, jossa 'kurvimaisuus', pyöreät kulmat ja kaarevat sisätilat tulevat esiin. Hoover Building on elokuvattu jaksoihin The Dream ja King of Clubs. Jakso The Dream liittää Hoover Buildingin Farleyn piiraita valmistavaan tehtaaseen. Sisätilat antavat konttorihuoneen, jossa murha tapahtui. Työpöytä on kulmikas art deco -hengen mukainen ja sisätiloissa nähdään kolmio- neliö- shakkilauta- ja sisak-kuvioita, jotka representoivat ajan henkeä.
 |
| Hoover Building |
 |
| British Broadcasting House |
Julkisiin art deco -rakennuksiin kuuluvat elokuvateatteri, lentokenttä ja art deco tyyliin rakennettuja hotelleja. Midland Hotel on kuvattu episodiin Double sin. Art deco on liitetty yläluokkaan ja arvokkuuteen, maailmaan, joka muistuttaa sekä museaalista että kuolematonta. Tilat ovat suuria ja korkeita ja vaativat paljon rahaa. Moderni arkkitehtuuri tunnetaan myös kirkkoarkkitehtuurin parista. Vaikutteet ovat tuttuja Pohjoismaissa.
 |
| Midland Hotel |
 |
| Regal Filmtheatre |
 |
| Shoreham Airport |
Episodi The Adventure of Western Star tuo esiin matkailua lentokoneessa, mutta Poirot voi huonosti. Juna ja lokomotiivit sopivat paremmin. Hastingsin avoautot eivät miellytä eikä hänen kiinnostus kilpa-autoiluun. Agatha Christien matkailukohteet ovat hyvin esillä, kuten kaivaukset Lähi-idässä, Niilin jokilaivalla seilaaminen tai avartamalla Kreikan saaristoa Turkin vesille.
Jaksossa The Incredible Theft vaihdetaan salaisuuksia Lontoon eläintarhan art deco -tyylisen pingviinialtaan luona.
 |
| Penquin Pool, London Zoo |
Bandstand at Brighton kuvaa Poirot'n ulkoilua, joka vie usein terveyteen liittyvistä syistä merenrannoilla sijaitseviin hotelleihin ja maaseudulla sijaitseviin kartanoihin. Jakso Four and Twenty Blackbirds kuvaa lomailua, jossa merenranta ja puistomainen oleskelu yhdistyvät.
 |
| Bandstand at Brighton |
Hercule Poirot'n asunnot
 |
| Whitehaven Mansion/ Florin Court |
Kaiken tapahtumisen keskellä Poirot'n koti Whitehaven Mansionissa antaa impression kodikkuudesta. Rakennus Florin Court kiinnitää havainnot ja on kuvattu lähes kaikkiin jaksoihin. Myöhempiin jaksoihin kuuluu uusi tilavampi asunto, joskin samassa rakennuksessa. Lisää on tullut vierashuone, joka on käytössä jaksossa Third Girl. Terracotta kuului art decon värimaailmaan. Poirot sai uuden sohvakaluston. Valkoisen sijaan uusi terracotan värinen sohvakalusto sijoittuu takan molemmin puolin. Esinemaailma ja veistokset ovat taide-esineitä sekä vanhassa että uudessa huoneistossa. Pienempi huoneisto käsittää Miss Lemonin työ- ja toimistohuoneen. Hastings ja Japp viihtyvät Poirot'n valkoisessa sohvakalustossa lukien lehtiä ja pohtien rikoksia. Jakso The Third Floor Flat kertoo murhatapauksesta Poirot'n rapussa. Rakennusta Florin Court on elokuvattu tuoden esille kurvimaista erkkeriä sekä ulko- että sisäpuolelta. Ikkunan eteen on sijoitettu kohtaus, jossa kaksi iloista nuorta tyttöä tanssivat keskenään ajatellen iltamenoja.
Art deco -arkkitehtuuri: yksityisasunnot
Jaksoihin on tallennettu taidehistoriallisesti huomattavia yksityisasuntoja, jotka ovat siirtyneet tv-hahmojen omistukseen. The Plymouth Express kuvaa aluetta Ducane, Court, Balham. Alueella sijaitsee art deco -tyylisiä asuntoja, jotka ovat yksityisessä omistuksessa. Episodiin Wasps Nest on kuvattu taiteilijan asunto ja ateljee, joka on huomattava tyylin edustaja Surreyssa. Sama rakennus on elokuvattu myös jaksoon The Veiled Lady.
 |
| Art Deco House, Surrey |
Episodi King of Clubs kuvaa sekä julkista että yksityistä art decoa. Hoover Building edustaa julkista art deco -arkkitehtuuria ja loistelias rakennus High & Over yksityistä art decoa. Rakennus on tarinassa Henry Redburnin koti. The Plymouth Express tuo esiin kerrostalon, joka käsittää art deco -tyyliin luotuja huoneistoja(Du Came Court Balham).
 |
| High & Over |
 |
| High & Over |
 |
| Du Came Court Balham |
Art deco -interiöörit
Hercule Poirot ja Captain Hastings edustavat usein taidemaailmaa tai urheilua: teatteria, elokuvaa, nykytaidetta, veistostaidetta, savikiekkojen ampumista, kilpa-autoilua. Hercule Poirot luonnehditaan myös taiteen tuntijaksi. Poirot vierailee henkilön luona, jolla on hieno kokoelma belgialaisia pronssiveistoksia. Poirot paheksuu isäntäänsä, joka ei ymmärrä taiteesta mitään. Art deco -tyyliset veistokset pyrkivät usein kuvaamaan ja esittämään liikettä. Hienous ja sirous ovat olleet piirteitä, joita art deco on tuonut kuvanveistoon. Myös lasitaidetta arvostettiin ja Lalique -lasi nousi muotiin ja tunnetaan korkean arvostuksen kohteeksi. Poirot, Japp ja Hastings käyvät elokuvissa katsomassa James Cagneyn tähdittämää gangsterielokuvaa.
Hotellit ja niiden ruokailutilat antavat impression englantilaisuudesta, mutta ruokalistalta valitaan ranskalaisen keittiön anteja ja vieraillaan vaikka argentiinalaisessa ravintolassa. Aamupalaksi käy kuitenkin tuhti englantilainen annos pekonia ja munia, makkaroita teetä ja paahtoleipää. Poirot'n vieraillessa kartanoissa ja linnoissa on odotettavissa upeita illallisia. Poirot osaa kuoria mangon oikeaoppisesti, jonka hän on oppinut kuninkaallisilta.
Japp lyö vetoa Poirot'n kanssa siitä, pystyykö tämä ratkaisemaan rikoksen kotoaan käsin. Poirot vastaanottaa vedon ja saa käyttää Hastingsia tapansa mukaan silminään ja korvinaan. Katsoja liittää Poirot'n asunnon kodinomaiseksi ja valkoista arkkitehtuuria katsotaan ulkopuolisen perspektiivistä. Suuria tiloja hahmotetaan kuvaamalla kerroksia liittäviä kierreportaita.
Tv-sarjan (1989-2013) kehystys käy monien linssien läpi. Suuri ero on sillä, kuvataanko ihmisen subjektiivisen liikkeitä vai ulkokohtaista periodiajattelun mukaista tarinaa. Art deco kävi dialogia siitä, miten tulkita modernia. Suomessa suosituksi kohosi art decon saksalainen suuntaus jugend. Poirot'n maailma on art decon mukaisesti heijastusta luksuksesta, mutta jaksot kertovat myös salakavalia viitteitä maailmanpolitiikan kentiltä, erityisesti Saksasta.
Huonekaluissa korostuu metallikehystys, johon käytettiin usein kromia. Myös kromatut lasiset sohvapöydät tai pyöreät sivupöydät tulivat tutuiksi. Ajankuvaa lisäävät eri mediat, kuten musiikkiin liittyen radio ja levysoittimet. Miss Lemon kuuntelee mielellään radiopersoonia. Poirot ratkaisee suorassa lähetyksessä BBC:ltä murhan episodissa The Affair at the Victory Ball.
Myöhemmät episodit ja vanheneva Poirot
Poirot'n tulkinnassa on läsnä inhimillinen ja psyykkinen. Poirot kohtaa tunnontuskia ja myötätuntoa, kuten ihminen jolle moraali ja uskonto merkitsevät. Poirot yrittää tavoittaa sieluja, jotka ovat aikeissa kompastua rikokseen. Hän käy varovaisia ja myötätuntoisia keskusteluja naishenkilöiden kanssa, joita on petetty ja jotka ovat saaneet hahmottaa syvältä yksinäisyyttä. Rikoksella uhkaaminen ja sen hautominen liian kauan johtavat murhaan elokuvassa Death on Nile. Poirot antaa murhaajien vetää johtopäätökset ennen kuin poliisit saapuvat. Edessä olisi vain hirsipuu.
Poirot'n sympatiat saa kuitenkin väärin tuomittu nainen, joka odottaa vankilassa epätoivoisena hirsipuun varjossa elokuvassa Sad Cypress. Poirot ehtii apuun.
Ahdistavat seikat ovat sijoitettu juniin. Elokuvat The Mystery on the Blue Train ja Murder on the Orient Express tuovat esiin Poirot'n sisintä. Murder on the Orient Express esittää Poirot'n vaikeiden asioiden edessä: luovuttaako hän poliisille ryhmän, joka on kokoontunut murhatakseen oman käden oikeudella kauan sitten lapsimurhan tehneen miehen. Teko on ollut poikkeuksellisen julma eikä mies ole kohdannut anteeksiantoa. Hän yrittää ostaa elämää itselleen, mutta Poirot kieltäytyy yhteistyöstä. Mies löytyy kuolleena. Poirot jättää oman käden oikeutta ajavan joukon onnensa nojaan ja kävelee heidän ohitseen. Elokuvassa Cards on the Table Poirot ei anna ilmi poliisihenkilöä tuhmien valokuvien takia, koska tämän ura kaatuisi. Hän näkee miehessä katumusta ja viittaa siviilikäyttäytymisen merkitykseen.
 |
| Murder on the Orient Express |
Chief Inspector Japp ja Captain Hastings palaavat viimeisiin jaksoihin. The Mysterious Affair of Styles on kaksiosainen kokonaisuus, jossa ensimmäinen osa viittaa paikkaan, täysihoitolaan, josta on kerrottu Poirot-sarjan alkupuolella. Loppu palaa elliptisesti alkuun eli Stylesin täysihoitolaan. Poirot tekee kuolemaa ja on kutsunut tehtäväänsä varten Hastingsin, jonka on oltava viimeistä kertaa tämän silmät ja korvat episodissa Curtain: Poirot's Last Case. Poirot kuolee jaksossa ja Hastings suorittaa tehtävän loppuun. Poirot'n ääni ohjaa toimintaa voice-overina. Hastings lukee Poirot'n kirjettä ja kuulee tämän äänen matkansa varrella. Verbaalinen ja visuaalinen käyvät vuoropuhelua.
Viimeiset jaksot vaativat syvällistä ja pohdiskelevaa vastaanottoa ja ehkä on toivottu myös ns. tietävää katsojaa, joka voi tavoittaa intertekstuaalisten viittauksia varhempiin elokuviin ja tv-jaksoihin.
Mirjami Riutta
Kommentit
Lähetä kommentti