JUORUILUSTA JA JUONITTELUISTA PÖLKKYPÄÄ-HUUMORIKSI
JUORUILUISTA JA JUONITTELUISTA PÖLKKYPÄÄ-HUUMORIKSI
- JANE AUSTENIN EPISTOLAROMAANI LADY SUSAN JA WHIT STILLMANIN ELOKUVA-ADAPTAATIO LOVE AND FRIENDSHIP
Oheinen kirjoitus koostaa ja tarkastelee Jane Austenin epistolaromaania Lady Susan, 1871 ja siihen pohjautuvaa Whit Stillmanin ohjaamaa elokuva-adaptaatiota Love and Friendship, 2016, jonka rakenne perustuu kirjeisiin, hyvin kirjoitettuun kirjeeseen ja kirjeiden vastaanottamisen eri tapoihin. Epistolaromaanin Lady Susan intertekstit kiinnittyvät Jane Austenin muuhun tuotantoon, jossa viestimisessä kirjein on merkittävä rooli. Nykyajan Austen-adaptaatioissa joissa kirjeiden rooli on monipuolisempi ja intermediaalisuudella on oma rooli.
Kirjeiden kirjoittaminen on sukulainen päiväkirjan kirjoittamiselle. Modernien Austen-tulkintojen joukossa päiväkirjaa pitää Bridget Jones Sharon Maguiren elokuvissa Bridget Jones's Diary, 2001 ja Bridget Jones: The Edge of Reason, 2004, jotka pohjautuvat Helen Fieldingin samannimisiin romaaneihin. Päiväkirja kiinnittyy päähenkilön subjektiiviseen ja luo tilan, jossa tämä laukoo totuuksia muista. Päähenkilö puhuu liiankin suoraan omia ajatuksiaan tai on vain muiden katseiden kohteena kokien häpeää. Bridget joutuu korjaamaan sanottavaansa useita kertoja. Jane Austen toi esiin henkilöitä, jotka nolaavat, manipuloivat toisia ja juonittelevat toisten ihmisten kustannuksella ja tekevät uhrin. Austen kuvaa usein päähenkilöitään nuorina manipuloivina, suostuttelijoina ja toiten ihmisten asioihin sekaantuvina, jotka kasvavat kuitenkin tarinan kuluessa aikuisiksi ja valmiiksi solmimaan avioliiton.
Jane Austenin romaani Emma on ollut suosittu pohjateksti elokuva-adaptaatioille, joissa päähenkilö on manipuloiva nuori nainen, joka joutuu melkein omien konstiensa uhriksi. Amy Heckerlingin ohjaama ja käsikirjoittama teinielokuva Clueless, 1995, kiinnittyy teinielokuvan genreen, mutta sitä on pidetty konservatiivisena, koska se genreä selkeämmin haluaa olla 'austenilainen elokuva' intertekstiinä erityisesti Jane Austenin romaani Emma. Elokuvasta on kasvanut nykyaikainen klassikko, jota rinnastetaan myös Douglas McGrathin ja Gwyneth Paltrowin tähdittämään elokuva-adaptaatioon Emma, 1996. Elokuvat ovat valmistuneet ajallisesti lähellä toisiaan. Elokuvan Clueless protagonisti on rikkaasta perheestä ja liioittelevuuteen asti muodikkaasti pukeutuva 'mistään mitään tietämätön' high school -asteen oppilas. Protagonisti vaikuttaa siihen, miten uusi tyttö sijoitetaan suhteessa ryhmiin, kuten nörtit tai punkkarit, tai ottaako hän itse uuden tytön omaan ryhmäänsä kiinnostuksen ja muokkauksen kohteeksi. Hän haluaa koulun tanssijaisiin luokan komeimman pojan ja saa tämän. Poika tanssii hyvin, mutta paremmin poikaryhmässä, jonka kanssa haluaakin jatkoille. Selviää, että poika on kiinnostuneempi gladiaattorielokuvista kuin tytöstä, jonka kanssa voisi käydä ulkona. Päähenkilölle joudutaan tavaamaan tilanne ja kypsyttyään hän huomaa olleensa koko ajan ihastunut perheen kasvattipoikaan.
Bridget Jones's Diary esittää päähenkilön, joka viestii voice-overina, kirjoittaa elokuvan fiktiivisenä henkilönä sen fiktiivisessä maailmassa päiväkirjaa, laukoo suustaan totuuksia ja samaan aikaan kuvaan ilmestyy Bridgetin ajatuksia tekstinä puhekuplia muistuttaviin ilmaisuihin. Bridgetin tajunta vaikuttaa hauraalta alituisten uudelleen yrittämisten varjossa. Bridget Jonesin ystävä on katsoja. Bridget Jonesia kuvataan häpeällisiin tilanteisiin yhdistettynä, mutta johon tunnetaan sympatiaa. Päiväkirjat asettavat katsojan voyeristin rooliin ja keskelle salaisuuksien paljastamista tai niiden yläpuolelle.
Bridget Jones on ihastunut esimieheensä Daniel Cleaveriin, joka lähettää maileja Bridgetin tietokoneeseen. Koko toimisto tietää Bridgetin suhteesta esimieheensä ja myös sen päättymisestä, mutta Bridget saa uuden työpaikan televisiosta. Toinen kosija on taustalta löytyvä lapsuudesystävä Mark Darcy. Molemmat Bridget Jones - elokuvat päättyvät Daniel Cleaverin ja Mark Darcyn väliseen 'todelliseen tappeluun'. Bridget ja Mark lähentyvät, mutta Mark on yllättäen lähtenyt pois Bridgetin tietämättä. Bridget juoksee perään, koska hän tajuaa, että Mark on lukenut hänen päiväkirjaansa ja se on täynnä Mark Darcyn haukkumista. Mark löytyy parin korttelin päästä ja on ostanut uuden päiväkirjan.
Jane Austenin romaaneissa kirjeillä on keskeinen rooli, mutta elokuvat kuvaavat kirjeiden vaihtamiseen ja lukemiseen liittyviä rituaaleja, jotka värittyvät nykykatsojalle usein koomisina.Ang Leen ohjaama ja Emma Thompsonin käsikirjoittama elokuva-adaptaatio Sense and Sensibility, 1995, joka pohjautuu Jane Austenin samannimiseen romaaniin, kuvaa Mariannen lohdutonta kirjeen odottamista. Willoughby on poissa ja kirjettä ei tule. Mariannen on vaikea uskoa totuutta. Tanssijaisissa Marianne kohtaa Willoughbyn naisen seurassa ja saa tietää, että tämä on 50 000 punnan arvoinen. Willoughby lähti pois, koska tuli ilmi, että hän oli saattanut raskaaksi erään nuoren naisen. Kenraali Brandon sen sijaan on järjestänyt asiat niin, että nainen voi synnyttää rauhallisissa olosuhteissa ja antaa hyvät olosuhteet lapsen saattamiselle maailmaan. Willoughby palauttaa viimein Mariannen kirjeet avaamattomina sekä hiuskiehkuran. Marianne sairastuu vakavasti ja kenraali Brandon voihkii joka hetki, miten hän voisi auttaa. Marianne alkaa nähdä todellisen rakkauden arvon ja kasvaa aikuiseksi. Willoughbyn arvoituksellinen ilmaantuminen, teeskentelevä ulkomuoto ja hurjasteleva luonne jäävät taakse omaan arvoonsa.
Mediat heijastelevat päähenkilöiden ajatuksia. Bridget Jonesin sähköposti työpaikalla on kuvattu Daniel Cleaverin julkeaksi areeenaksi, kuten myöhemmin koko toimisto. Bridget saa kuitenkin toisen työpaikan televisioyhtiöltä ja alkaa juontaa omaa tv-ohjelmaa. Yhteiskunta ja moraali esittävät käyttäytymismalleja, joiden esimerkillinen hahmo on Mark Darcy. Media haluaa kuvata ja nolatakin Jonesin noloissa tilanteissa ja kuvakulmista esitettynä eikä Bridget itsekään pidä itseään Mark Darcyn arvoisena, joka on ihmisoikeusjuristi. Mark Darcyn ja Bridgetin tunteet nousevat kuitenkin autenttisten tunteiden kuvaukseksi ja niitä voi pitää totuudellisinakin.
Jane Austenin henkilöt ovat matkalla kohti aikuisuutta. Robin Swicordin ohjaama The Jane Austen Book Club, 2007, pohjautuu Karen Joy Fowlerin samannimiseen romaaniin ja kertoo, miten Jane Austenin romanttinen fiktiivinen maailma alkaa sekoittua lukijoiden yksityiselämään. Kirjat luetaan ja käydään läpi clubissa ja kirjoista heränneet keskustelut vaikuttavat jäsenten yksityiselämäänkin. Lopetus laajentaa käsitystä clubista ja ottaa mukaan kaikki lukijat, jotka ovat löytäneet oman romanttisen onnensa. Kaikella on kuitenkin myös uhri. Kirjeiden kirjoittamiselle on oma roolinsa, mutta moderneissa tulkinnoissa juoruilu ja juonittelu nykyaikaisilla laitteilla esitettynä on itsessään kuvaamisen arvoista tietokoneiden ja älypuhelimien nopean liikkeen vuoksi.
Whit Stillmanin elokuva-adaptaatio Love and Friendship on muokattu kirjeistä epistolaromaanissa Lady Susan ja kokoaa hetkiä lukea kirjeitä tai vastaanottaa niitä. Vastaanottoon liittyy jännitystä, varauksellisia tunteita, tapoja miltei repiä kirje auki tai sekaannuksia, joiden perusteella juonessa tapahtuu käänne. Kirjeet voivat olla vaarallisia ja vaativat uhrinkin. Elokuva esittää miltei monologiseen puheeseen antautauvat henkilön Lady Susanin, jonka teeskentelevät repliikit on koostettu kirjeistä, joita ovat välittäneet toinen toisillensa Lady Susan ja tämän läheinen ystävä Alicia Johnson. Ystävysten välejä hiertää Alicia Johnsonin aviomies, joka on Lucy Manwaringin holhooja, kun taas aviomies lordi Manwaring on Lady Susanin rakastaja. Alicia Johnsonin aviomies ei voi sietää Lady Susanin moraalittomuutta ja käyttää kihtiään ja muuttouhkaa varoituksina aviovaimolleen. Kirjeet ja juoruilu lomittuvat ja salaisuudet paljastuvat. Lopun kohottava hetki kuuluu Lady Susanin tyttären Frederican laulunäänelle, joka kuullaan viimein ilman kysymyksiä tytön kyvystä laulaa. Frederica on saanut omakseen Ferdinand DeCourcyn.
Jane Austin: Lady Susan, 1871
Epistolaromaani
Lady Susan kuuluu Jane Austenin varhaistuotantoon ja on epistolaromaani, joka koostuu 41 kirjeestä. Epistola lähestyy päiväkirjan kirjoittamista, jossa kiinnostus liittyy lukijan sijoittamiseen voyeristiseksi. Kirjeiden vaihtaminen tuo esiin yhteiskunnan ja sosiaalisen ympäristön tapoja ja käyttäytymisen koodeja sekä niiden suhdetta moraaliin. Yhteisöllä voi olla alatekstejä, jotka ovat marginaalista: syntejä, tabuja, halujen ilmaisuja. Kiinnostuksen kohteeksi asetetaan lukea jonkun toisen kirjoittamia kirjeitä. Lukemiselle voi olla myös esteitä, jotain joka ei ole tarkoitettu jonkun silmille tai korville. Sosiaalisen yhteisön ja yhteiskunnan sisällä pysyminen on merkittävää. Päähenkilö Lady Susan Vernon on jäänyt leskeksi ja hänen on vierailtava sukulaistensa luona ja samalla etsiä sopivaaa puolisoa itsensä lisäksi tyttärelle Fredericalle kalliin koulun takia.
Epistolaromaani alkaa Lady Susan Vernonin kirjeellä tämän parhaalle ystävälle Alicia Johnsonille. Peruskonflikti tuodaan julki tylyn äidin ja hauraan tyttären välisenä kiristyneenä suhteena. Äiti on leskeytynyt eikä voi maksaa tyttären koulua, vaan haluaa naittaa tämän seudun varakkaimmalle poikamiehelle Sir James Martinille, jonka virhe on olla yksinkertainen ja pölkkypää. Lady Susan on jo tehnyt valloituksensa ja sen lordi Manwaring.
Lady Susan ja Ferdinand DeCourcy
Lady Susanin edesmenneen miehen veljen perhe vastaanottaa tämän vieraakseen Churchilliin saatuaan yllätyskirjeen,. jossa Lady Susan ilmaisee kiinnostuksensa lasten tulevaisuutta kohtaan. Catherine Vernonin veli Ferdinand DeCourcy vaikuttaa olevan altis Lady Susanin flirttailevalle ja teeskentelevälle luonteenlaadulle, mikä aiheuttaa perheessä huolestumista. Ferdinand DeCourcyn vanhemmat lukevat rivien välistä poikansa altistuneen moraalittoman Lady Susanin vaikutukselle. Ferdinand on nuori ja alkanut puolustaa naista, joka julkisesti osoittaa, että haluaa vain nolata perhettä eri tilanteissa. Catherine Vernonin mukaan Lady Susan on samaan aikaan valkoista ja mustaa.
Lady Susan esittää kirjeiden välityksellä roolia, jonka mukaan " hänet on pantu maailman lakien mukaan kärsimään ikimuistoisesti." Seurapiirihenkilöt uskovat, että Lady Susan tavoittelee liittoa, jonka viekkaus voi tehdä mahdolliseksi ja josta on taloudellista hyötyä. Ferdinand DeCourcya pidetään liian nuorena Lady Susanille eikä hän itse tavoittele muuta kuin näpäytyksen antamista DeCourcyn perheelle. Lady Susan kirjoittaa haluavansa kujerrella hiukan julkisuudessa ja inhoaa ylempien parempaa tietoa. Lady Susanissa korostuvat juonittelu, manipulointi, suostuttelu ja julkeuden henki. Kirjeiden perusteella Lady Susan on roisto päähenkilöksi, joka käynnistää juonitteluita ja jonka ympärillä tapahtuu eräänlainen pankin ryöstö.
Lady Susan ja Alicia Johnson
Epistola käsittää Lady Susanin ja Alicia Johnsonin kirjeenvaihdon tiiviinä ystävyytenä, joka perustuu salaisuuksiin ja niiden esille tuomiseen. Alicia Johnsonin mies ei voi sietää moraalitonta Lady Susania. Mr Johnson tunnetaan kirjeiden perusteella lordi Manwaringin vaimon holhoojana ja aviomiehenä, joka kiristää aviovaimoaan luopumaan ystävyydestään Lady Susaniin. Lady Susanin kirjeet Alicia Johnsonille vihjaavat ja kuvailevat tämän ihastumisia. Alicia Johnson vuorostaan kommentoi Lady Susanin flirttailua, mutta tulee johtopäätökseen, että parempi on naida kuin olla sukulaisten riesana. Ferdinand DeCourcyn perintöä saa odotella liian kauan, mutta Sir James Martin on vapaana. Lady Susan opettaa viisaan kuninkaan Salomon oppeja miltei samalla tavalla kuin Sir James Martin käsittelee säkeitä ja runoja tai 12 ja 10 käskyn eroja toisistaan. Lopussa Alicia Johnson joutuu lopettamaan ystävyytensä Lady Susaniin miehen pahan kihdin takia ja Lady Susan pahoittelee, että ystävättärellä on 10 vuotta vanhempi mies.
Frederica ja Ferdinand DeCourcy
Oma sivujuoni liittyy Frederican koulutuskiistoihin ja jopa kykyyn laulaa. Frederica vaikuttaa tilanteen uhrilta, mutta DeCourcyn perhe näkee tytössä jotain, josta kiistellä. Perhe keksii influenssan saadakseen Fredericalle paremmat olot kuin äitinsä läheisyydessä Lontoossa. Lady Susan on päättänyt naittaa Frederican Sir James Martinille. Frederica ei voi rakastaa James Martinia, mutta Lady Susan voi elää tämän varallisuudessa. Lady Susan ei voi luopuavuorostaan lordi Manwaringista. Ferdinand DeCourcyn poistuttua Lady Susanin pukuhuoneesta sinne vilahtaa lordi Manwaring. Mielen pahoittajiksi joutuvat Lucy Manwaring ja Ferdinand DeCoursy. Ferdinand DeCourcy vaatii vielä saada nähdä kirjeen. Frederican ja Lady Susanin tiet eroavat ja kysymys kuuluisi, kumpi onkaan päähenkilö. Ferdinand DeCourcy havaitsee myös, että Fredericalla on hyvä luonteenlaatu sekä lahjakkuutta että moraalia.
Loppusanat
Epistolaromaani lopettaa kertomalla juonen lopputuloksen. Kolmen viikon kuluttua Lady Susan ilmoitti menevänsä naimisiin Sir James Martinin kanssa. Lordi Manwaringin tytär oli tullut Lontooseen kuluttaen huimaavan summan vaatteisiin, jotta saisi itselleen Sir James Martinin joutuen vain häviämään 10 vuotta vanhemmalle naiselle. Manwaringin tytärtä ei ole mukana kirjeiden kirjoittajien joukossa, mutta loppu toteaa, että neiti Maria Manwaring joutui kärsijäksi tai häviäjäksi.
Whit Stillman: Love and Friendship, 2016
Nykyaikaan päivitettynä epistolaromaani lähestyy heist-elokuvan genreä, jossa käsikirjoitus asettaa katsojan roistojen puolelle tai seuraamaan kiinnostuneena näiden tekemiä pankkiryöstöjä. Ohjaaja Whit Stillman on maininnut elokuvansa Love and Friendship intertekstiksi Michael Caine- ja Steve Martin -elokuvan Dirty Rotten Scoundrels. Päähenkilöksi Lady Susan ei ole moraalinen eikä syvällisesti ajatteleva, vaan pitkillä puheilla flirttaileva ja omaan ymmärrykseensä luottava suostuttelija, manipuloija ja keinottelija. Narraatiossa toteutuu kaksi päähenkilöä, koska tytär Frederican luonteenlaatua kiitetään ja häntä pidetään moraalisena. Lady Susanin rooliin valittiin tv-sarjasta Emma tuttu näyttelijä. Kate Beckinsalea arvostettiin antisankarittaren ja itsetietoisen egoistin rooliin puettuna.
Poikahuumori
Whit Stillman on käyttänyt Douglas McGrathin ohjaamaa ja Gwyneth Paltrowin tähdittämää elokuva-adaptaatiota Emma intertekstinä omaan elokuvaansa. McGrath loi elokuvansa esittelyjaksoon piirrettyjä vinjettikuvia, joihin oli kuvattu henkilöitä kartanoissaan ja juuri avioituneiden onnea. Lapset kasvavat ulos vahempiensa luota. Whit Stillman ottaa esille uuden tyylipiirteen, joka sopii yhteen pölkkypää-huumorin kanssa, nimittäin poikahuumorin. Whit Stillman esittää jaksojen alussa esiintyvät henkilöhahmot still-kuvina, joihin henkilöhahmon viereen on laitettu humoristinen kommentti. Esim. Sir James Martin ja vieressä esittelytekstinä "Frederican ei-kihlattu" Elokuva aloittaa Ferdinand DeCourcyn tuskaisella muistelemista kuvastavalla voice-overin äänellä: " Langford, Langford!"
Kerronta siirtyy Edward Streetille Alicia Johnsonin kaupunkiasuntoon. Juoni etenee usein kohtauksella, jossa on tullut kirjeitä ja niitä jaetaan jännittyneille vastaanottajille. Alicia Johnson on Lady Susanin toveri juoruilussa ja juonitteluissa. Aviomies osoittaa kuitenkin ryhtiä.
Vierailut
Useat romaanin kirjeistä on siirretty elokuvassa vierailujen kuvaukseksi. Kartanoissa ilkeillään, mutta se ei ole pahanlaatuista. Pölkkypää-huumori tekee henkilöistään toisiaan hiovia. Alussa Lady Susan vierailee Catherine Vernonin luona. Tämä ihmettelee, kuinka Lady Susan yht'äkkiä on kiinnostunut hänen lapsistaan. Lady Susan ilmaisee aikeensa keskustellessaan seuraneitinsä kanssa. Katsoja joutuu kuulemaan, kuinka Lady Susanilla on aikomus näpäyttää DeCourcyn perhettä. Epistolaromaanissa Lady Susan kirjoittaa kirjeitä, mutta elokuvan Lady Susan 'tappaa puheella' saapuessaan Chuchilliin hän replikoi miltei monologinomaisesti ja vuolaasti. Saapuessaan hän pysäyttää tilanteen ja näkymättömästi valokuvaa perheen tokaisuilla " What a delightful family pose." Lady Susan vierailee Lontoossa. Alicia Johnson on välittänyt hänelle kaupunkiasunnon. DeCoursy -perhe toivoisi näkevänsä Fredericaa enemmän.
Kirjeiden lukeminen
Catherine Vernon lähettää kirjeen vanhemmilleen, jossa hän ilmaiseen huolestuneisuuttaan veljensä osoittamasta kiinnostuksesta Lady Susaniin. Vanhemmat lukevat kirjettä kohtauksessa, josta on tehty humoristinen. DeCourcy lukee kirjettä itsekseen ja tiivistää kohokohtia vaimolleen. Vaimo tulee kärsimättömäksi ja pyytää lukemaan kirjeen kokonaisuudessaan, jotta kuulee tyttärensä äänen. Mies lukee nyt välimerkitkin mukaan ja luettu teksti välimerkkeineen nähdään kuvassa. Vaimo pyytää vielä jättämään välimerkit pois. Aviomies lukee nyt tekstiä ja kuvassa teksti rullaa katsojaa varten.
Kirje kertoo pojasta Ferdinand DeCourcysta sellaista, jota isä ei siedä kuulla ja nousee istualtaan. Perhe pelkää viattoman Ferdinand DeCoursyn lankeavan Lady Susaniin ja Lady Susanin tiedetään olevan 10 vuotta vanhempi. DeCourcy -perhe edustaa moraalia ja isälle Ferdinandin ja Lady Susanin mahdollinen lähestyminen perhettä merkitsisi tälle romahdusta.
Sosiaalinen yhteisö ja yksilön moraali
Lady Susanin moraalittomuus tulee esiin monessa yhteydessä ja asettuu tyttären Frederican moraalin kanssa vastakkain. Lady Susanin mukaan ystävyys ostetaan ja Frederican koululaskut huolettavat. Lady Susan on alussa ajatellut tyttärensä aviotuvan varakkaan poikamiehen Sir James Martinin kanssa, jota pidetään pölkkypäänä ja joka häiritsee Fredericaa. Lady Susan ja Sir James Martin esitetään katsojalle toisiaan lähentyvinä, mutta Lady Susan viehättää sekä lordi Manwaringia että Ferdinand DeCourcya. Juoni muokkaa päähenkilöksi ja voittajaksi Frederican.
Elokuva pyrkii näkemään tulevaisuuteen järjestellen naimakauppoja, joilla sekä äiti että tytär pääsisivät naimisiin ja sukulaisissa vieraileminen päätyisi turvattuun taloudelliseen tilanteeseen. Lady Susan esittää Frederican koulutuksen olevan liian kallista uusissa olosuhteissa. Toisaalta Frederican kykyä opettamiseen epäillään. Frederica ei voi sietää Sir James Martinia, josko muuten, mutta ei aviopuolisona. Hän uskoo asiansa Ferdinand DeCourcyn haltuun.
Kirjeet ovat väylä, jolla kirjoittajat peilaavat toisiaan. Elokuva heijastaa tilanteita, joissa on tehtävä valintoja. Ohjaus on asettanut katsojan sijaiseksi ja tirkistelijäksi viattoman Frederican, joka kurkistelee lasin takana ihastustaan Ferdinand DeCoursya, vaikka tämä on äidin kanssa kävelyllä. Äiti replikoi tietävänsä Fredericasta outoa. Kävelyretket kuvastavat parien lähestymistä. Lady Susan viettelee puhellen joutavia Ferdinand DeCoursyn korviin, mutta tilanteiden muututtua Frederica ja Ferdinand DeCoursy huomaavat kävelyretkillään ilahtuvansa toisistaan.
Tapahtumien edetessä moraaliset koodit alkavat merkitä joissain henkilöissä enemmän kuin toisissa. Tapahtumat kietoutuvat Lady Susanin ympärille, joka on taitava yhteisönsä manipuloija. Moraali tulee kuitenkin esille, kun Frederica ihastuu omanikäiseen nuoreen mieheen ja Alicia Johnson saa vuorostaan moitteen Lady Susanilta. Sen siitä saa kun nai10 vuotta vanhemman miehen. Ferdinand DeCourcy ja tämän perhe pelastuvat 10 vuotta vanhemmalta leskeltä.
Kirjeiden kirjoittamisen aikamuoto viittaa menneeseen, kun taas elokuvan aikamuoto on preesens. Useat kirjeiden kirjoittajat merkitsevät monia näkökulmia. Lady Susan on henkilö, joka ei kirjoita kuin yhden merkittävän kirjeen tapahtumien kuluessa. Hän kutsuu pukeutumishuoneeseensa palvelijan välityksellä ensin Ferdinand DeCourcyn. Tämän lähdettyä lordi Manwaring astuu pukeutumishuoneeseen. Palvelija on nähnyt tapahtuman ja lordi Manwaringin vaimo Lucy itkee hysteerisenä Alicia Johnsonin luona.Lady Susanin kirje tuodaan Alicia Johnsonille osoitettu. Kaikki miltei repivät kirjeen, josta paljastuu se, miksi Lucy Manwaring on lohduton
Avioliitto ja seurapiirielämä
Aika kuluu ja Jady Susanin on valittava jokin vaihtoehto kosijoista. Alicia Johnson puuttuu Lady Susanin vuolaaseen puheeseen. Lady Susanin on tehtävä itse valinta eikä suoltaa jatkuvasti DeCourcy -perheen nolaamisesta tai Frederican koulun lopettamisesta, mutta ei käsittele ongelmaansa. Alicia Johnson esittää ystävän perusteet valita Sir James Martin.
Lady Susan torjuu Ferdinand DeCourcyn. Maailman mielipide vaatii heidän eroaan, koska se ei ole parin mukainen. " Hän ei myöskään halua erottaa poikaa vanhemmistaan." Rakastunut Ferdinand DeCourcy jää hämmennyksen valtaan.
Lady Susan sekoittaa lordi Manwaringin lisäksi Ferdinand DeCoucyn pään ja viimeiseksi Sir James Martinin. DeCourcy -perhe neuvottelee Lady Susanin kanssa Frederican tulevaisuuden. Frederica saa lähteä Churchilliin perheen mukana Lontoosta. Oltuaan jonkun aikaa maaseudulla Churchillissa Frederica alkaa tutustua Ferdinand DeCourcyyn ja sydänsurut hälventyvät
Kävelyretket
Epistolaromaanin kirjeet kertovat sen, minkä elokuva esittää visuaalisesti usein henkilöiden tekemien kävelyretkien aikana ilmein, elein ja dialogin avulla. Churchillin ympäristössä Lady Susan ja Ferdinand DeCourcy teeskentelevät ensin, mutta nuorempi jää uhriksi. Lady Susan ja Alicia Johnson kävelevät kaupungissa muodikkaina ja juoruilevat. Tanssiaisten rooli on elokuvassa vähäisempi tai se on Jane Austenin romaaneista tehdyissä elokuva-adaptaatioissa niin selvää, kuka kenellekin kuuluu, että romanttiset jännitteet ovat vähäisiä ja kävelyretkiin rinnastettavissa. Ferdinand DeCourcy ja Frederica löytävät toisensa ja rauhaa huokuvat kävelyretket ovat korvanneet sen hämmennyksen, jonka Lady Susanin opetukset jättivät (esim. kuningas Salomo antoi kahden naisen repiä lapsen). Ferdinandin sydän ei epäile enää järkevyyttään, ja Frederica pääsee eroon miehestä, joka lukee säkeitä ja runoja.
Juonitteluista pölkkypää-huumoriin
Whit Stillman on lisännyt erityisesti Sir James Martinin hahmoon pölkkypää-huumoria ja narraatio lähestyy sketsimäisyyttä tavalla, jossa intertekstiksi korostuu Ang Leen ohjaama Sense and Sensibility, 1995. Sir James Martin tutustuu herneisiin ensimmäisen kerran ja ihmettelee, onko olemassa 12 vai 10 käskyä ja mistä kaksi käskyä vähennetään. Kun on olemassa Church ja hill, niin miten ihmeessä Churchill. Frederica saa pohtia neljännen käskyn merkitystä kappalaisen luona, joka ihastuu oman ajattelunsa tuloksesta: Baumgartenin kolminaisuusopissa asia on sanottu niin kauniisti.
Lady Susanilla on suhde lordi Manwaringiin, joka yllättäen ottaakin avioeron. Lady Susan ilmoittaa kirjeitse Fredericalle, että on avioitunut Sir James Martinin kanssa. DeCourcyn perhe on läsnä Frederican lukiessa ja ilahtanut uutisista.
Sir James Martin ilmaantuu vuorostaan Alicia Johnsonin luo ja kertoo hyvät uutiset. Häiden jälkeisena aamuna Lady Susan on ilmoittanut olevansa raskaana. Sir James pitää luonaan myös lordi Manwaringia avioeron jälkeen. Hän on erinomaista seuraa, pitää samoista asioista, kuten metsästämisestä.
Lordi Manwaringin avioero on tuonut James Martinille uuden asuinkumppanin. Sir Jamesin mielestä uskottomuus on miehelle luonnollinen asia, koska miehet ja naiset ovat erilaisia. Mutta naisen kohdalla uskottomuus olisi...(mies hyristää itseään)
Kolmikko Lady Susan, Sir James Martin ja lordi Manwaring kunnioittavat läsnäolollaan Frederican ja Ferdinand DeCourcyn häitä. Lady Susan saapuu ja kommentoi tutusti:"Ihana asetelma, ihana perhepotretti." Frederica saa nyt kuitenkin laulaa ja ääni on kiistattomasti 'Kentin laululintu."
LÄHTEET:
Cartmell, Deborah - Whelehan, Imelda: Screen Adaptation. Impure Cinema. London 2010.
Austen, Jane: Love and Friendship and Other Writings. Richmond, Surrey 2009.
Stillman, Whit: Love and Friendship,2016. Ohjaus: Whit Stillman. Käsikirjoitus: Whit Stillman Jane Austenin romaanin Lady Susan pohjalta. Pääosissa: Kate Beckinsale, Xavier Samuel, Chloë Sevigny, Stephen Fry, Tom Bennett.
Austen, Jane: Tahto ja toiveet. Suom. Paula Merensuo. ( Alkuteos Lady Susan. 1871). paula.merensuo@voimasana.fi
Mirjami Riutta
Kommentit
Lähetä kommentti