TAIDEHISTORIAN TULKINTAA JA UUDELLEEN KIRJOITUSTA ELOKUVA-ADAPTAATIOISSA

PETER WEBBERIN TYTTÖ JA HELMIKORVAKORU, MIKE LEIGHIN MR TURNER JA DOROTA KOBIELAN LOVING VINCENT VISIOIVAT HISTORIAA MUOTOKUVIKSI


Elokuvan ja kuvataiteen välinen intermediaalisuus liittää yhteen sekä kuvan että kirjallisen mediumin. Oheisissa tarkasteluun valituissa kohteissa sekä kirjallinen että maalaustaide kohtaavat toisensa pohjateksteinä. Peter Webberin ohjaama elokuva-adaptaatio Tyttö ja helmikorvakoru, 2003 pohjautuu Tracy Chevalierin samannimiseen (Girl With a Pearl Earing, 1999) romaaniin ja Johannes Vermeerin maalaustaiteeseen. Elokuvaohjaaja Mike Leigh piirtää muotokuvaa Joseph Mallard William Turnerista elokuvassa Mr Turner tuoden esiin  Turnerin eeppistä taidetta osana ajan taidevirtauksia, taidekeskustelua ja kritiikkiä sekä maalaustaiteen sijoittumista taiteen kentälle aikana, jolloin valokuvaus alkaa ottaa kuvan  dokumentoivan, realistisen ja tallentavan tehtävän.  Dorota Kobielan kokeellinen elokuva Loving Vincent ,2017 maalaa Vincent van Goghin muotokuvaa tämän kirjeiden pohjalta.  Kirjeet ovat lähtökohta tarkastella mm. van Goghin kuolemaan liittyvää keskustelua. Visuaalisesti  elokuva käsittää käsinmaalattuja van Goghin teoksia, joita on myös liitetty samaan kohtaukseen.  Tyylillisesti Kobiela on adaptoinut van Goghin sivellintekniikan liikkeeseen.

Elokuvantekijät ovat olleet kiinnostuneita luomaan muotokuvia omalla välineellään. Mike Leigh ja Dorota Kobiela ovat kuvanneet henkilöhahmonsa muotokuvina elokuvajulisteeksi.  Mike Leigh on esittänyt William Turnerin kuvassa, joka korostaa vahvaa persoonaa ja hänen voimakkaita siveltimenvetojaan. Peter Webberin elokuva-adaptaation juliste kuvaa taiteilijan ja hänen mallinsa välistä arkaluontoista suhdetta.  Dorota Kobielan elokuvajulisteeseen on taltioitu eräs van Goghin omista kuvista.

Muotokuvat korostavat teemoissaan intertekstuaalisia suhteita sekä maalaustaiteen että elokuvan perustekijöitä, joihin kuuluvat valo, katse, liike ja sekä henkilöhahmon että katsojan kokemus.  Nämä tekijät korostuvat elokuva-adaptaatioissa tuomalla esiin muotokuvia taiteilijoista ja tarinoita, jotka myöhempi aika on arvottanut ja säilyttänyt.  Elokuvat painottavat katseen merkitystä ja tuovat esiin seikkoja, jotka ovat kuvatussa  ajassa uusia.  Valon tutkiminen antaa värille sen ominaislaadun, kuten sumuinen, utuinen. Kylmän väripaletin korostamisella tai lämpimien ja päävärien luomisella tekijä tuo esiin tesktuurin, jossa siveltimenvedot liittyvät kontekstin luoden esim. vaikutelman. Vaikutelmamaalaus siirtää painopisteen realistisesta kuvaamisesta tulkinnalliseen ja ajassa eri -ismien pariin.  Maalaukset asettuvat myös ajan kritiikkiä ja taidekeskustelua vasten keskusteluiksi. Ohessa tarkastellaan, kuinka nämä kolme elokuvaa ovat tuoneet esiin kirjallista ja maalaustaidetta niin, että elokuvia  on voitu tulkita muotokuviksi.

PETER WEBBER: TYTTÖ JA HELMIKORVAKORU, 2003


Peter Webberin esikoisohjaus Tyttö ja helmikorvakoru pohjautuu Tracy Chevalierin samannimiseen romaaniin. Romaani antaa fiktiivisen tarinan hollantilaisen maalarin Johannes Vermeerin elämästä aikana, jolloin tämän mestariteos Tyttö ja turbaani syntyi.  Maalaus on päivätty vuodelle 1665.  Elokuva adaptoi Johannes Vermeerin biografiaa tuolta ajalta aina kuolemaan saakka.  Tracy Chevalierin romaani sovittaa  Johannes Vermeerin biografiaa fiktiivisellä tarinalla piian ja kuvataiteilijan välisestä suhteesta. Fiktiivinen  Johannes Vermeer ilmaisee voivansa jakaa jotain taiteesta piikansa kanssa.  Mesenaatti Van Ruijven haluaa maalauksen piiasta omaan yksityiseen kokoelmaansa. Van Ruijvenin tiedetään olleen Vermeerin mesenaatti ja joskus ainoa asiakas. Tyttö ja turbaani säilyi Pieter Van Ruijvenin omaisuutena ja pysyi hänen perillisillään 1600-luvun lopulle saakka.

Juoni

Grietin isä on sokeutunut työssä kaakelitehtaalla.  Perheellä ei ole varaa elämiseen ja tytär Griet lähetetään piiaksi taidemaalari Vermeerin taloon.  Griet tutustuu talon asukkaisiin ja menee ostamaan toisen piian kanssa lihaa torilta.  Myyjä yrittää antaa vanhentunutta lihaa, mutta tunnistettuaan hajun Griet saa uuden palan ja sekä toisen piian Tanneken että lihakauppaan ja tämän pojan Pieterin suosion.  Pieter ihastuu taidolliseen Grietiin.

Griet saa siivota taiteilijan ateljeeta.  Hän tutkii salaa arvoituksellista taiteilijan huonetta. Taiteilijan vaimo hoputtaa Grietiä avaamaan luukut valon takia.  Pian Griet on tilanteessa, jossa hänen on kysyttävä, pestäänkö ikkunat. Muut naiset ihmettelevät kysymystä, mutta Griet miettii, miten ikkunanpesu vaikuttaa valoon ja maalaukseen.  Vermeer huomaa, että Griet on kiinnostunut maaluksesta. Hän kyselee Grietiltä  pilvien värejä aukaistessaan ikkunan. Grietin vastaus päätyy pelkästä valkeasta siniseen, harmaaseen ja keltaiseen. Hän saa ostaa värejä salaa isännälleen ja pääsee sekoittamaan värejä.  Griet rohkaistuu toimissaan ja muuttaa isäntänsä asetelmaa.  Vermeer kysyy, miksi Griet oli ottanut huonekalun pois ja Grietin perustelee tekoaan arasti. Hänen mielestään malli oli joutunut ansaan. Isäntä ei muuta asetelmaa. Griet saa katsoa myös camera obscuran läpi asetelmaa.

Perhe tulee mustasukkaiseksi Grietin saamasta huomiosta.  Tytär piilottaa äitinsä kamman ja valittaa, että Griet on varastanut sen. Vaimon äiti tietää, että Griet on ahdingossa. Perhe tarvitsee mesenaatti Van Ruijvenin tilauksia ja Van Ruijven on taas tunnettu nuorten naisten ahdistelusta. Perhe tarvitsee kuitenkin toimeksiannon ja he saavat kaksi, jos toinen on muotokuva Grietistä. Vaimon äiti tietää, että Griet ei voi jäädä taloon kun kaikki on ohitse.  Vaimolle ei voi kertoa, mitä tämän mies maalaa ateljeessaan.

Van Ruijven tilaa kaksi maalausta: ryhmäkuvan ja muotokuvan.  Vermeer neuvottelee, että saa maalata Grietin muotokuvan yksin, jonka jälkeen Van Ruijven saa maalauksen yksityiskokoelmaansa.

Vermeer näkee, että muotokuvaan tarvitaan helmikorvakoru.  Griet pelästyy, pakenee ja puolustautuu, ettei hänellä ole reikiä korvissa. Vaimo ei saa tietää mitään, mutta hänen äiti toimittaa helmikorvakorut. Vermeer pistää reiän korvaan ja Griet saa hankkia aikaa mallina istumiseen.

Kuuliaisuus palkitaan ja maalauksen arvo nähdään Van Ruijvenin näkökulmasta. Hän on juonitellut ja päätyy ihailemaan säädyttömäksi tuomittua maalausta. Griet joutuu lähtemään palveluksesta ja kuvataan pysähtyneenä Delftin maamerkin 'kompassin' kohdalla.

Epilogi kertoo Grietin muuttaneen ja kirja täsmentää Grietin menneen naimisiin Pieterin kanssa. Aikaa on kulunut ja Vermeer on kuollut.  Hänen testamenttiaan luettaessa on löytynyt sinetöity nyytti, joka oli annettava Grietille. Elokuva kuvaa Tanneken, joka tuo sinetöidyn liinan.  Elokuva jättää Grietin katselemaan helmikorvakoruja. Romaani lisää, että Griet realisoi korvakorut ja sai lapsille jotakin. Hän ei kertonut koskaan helmikorvakoruista miehelleen.



                                                                     

Adaptaationa Johannes Vermeerin maalaustaide

Taidehistoriallinen lataus liittyy lavastukseen ja elokuvaukseen, joka on tallentanut misé-en-scénèä uskollisena Vermeerin värimaailmalle ja maalauksille.  Vermeer maalasi interiöörejä ja palvelijoita työssään.  Sisätiloihin on luotu maailma, joka antaa vaikutelman ajasta sellaisena kuin maalaukset ovat seikat kertoneet. Pysähtynyt atmosfääri luo myös yhtymäkohtia Johannes Vermeerin maalauksiin.  Elokuvaaja Eric Serra on tuonut esiin päivänvalon ja kynttilänvalon nyansseja pyrkien väreihin ja valaistukseen, jotka ovat uskollisia Johannes Vermeerin maalauksille.

Ei-diegeettinen teemamusiikki soi useaan otteeseen eri tavoin varioituna. Teema vaihtelee yksinkertaisesta aina uusilla soitinvariaatioilla sovitettuihin erilaisiin tunnelmiin. Atmosfääri noudattelee maalauksien valmistumiseen liittyvää prosessia, jännitteisyyttä, maalauksien kohokohtien arviointia, mesenaatin mielipiteen odottelua.

Interiöörit

Elokuva avaa maisemakuvalla Delftistä. Vermeer maalasi Delftiä varsinkin maineensa kasvaessa ja maisemakuviensa levittyä.  Pääosa elokuvan viittaamista teoksista keskittyvät kuitenkin interiöörikuvaukseen.

Johannes Vermeerin talon interiööri on lavastettu detaljeista, jotka ovat tunnistettavissa  hänen maalauksistaan. Huoneita on sisustettu maalauksista adaptoiduilla yksityiskohdilla, kuten ruutulattiat, seinälle asetettu kartta, luuttu, kosketinsoitin, maalaukset.  Seinävaatteet ovat paksuja ja antavat lämpöä.  Myös pöydät on peitetty gobeliineilla. Asetelmallisuus luo vaikutelman talosta ja ympäristöstä, jossa on viileä ja tekstiileillä on käytännöllinen funktio lämmön pitäjinä.

Kohtaukset avautuvat usein oviaukoista joko kamera-ajolla huoneeseen sisäänpäin tai vetäytyen takaisin ja joskus molempiin suuntiin.  Kamera kohtaa huoneen, joka on lavastettu intertekstinään Vermeerin maalaus -  eräs keittiöväestä on kuvattu työssään.  Elokuvan tarinaan on kiinnitetty sivuhenkilöitä, joiden näköisyyttä on etsitty suhteessa Vermeerin maalauksiin. Keittiötyöt ja esineiden käsittely kiinnittyvät Tannekeen, josta mainitaan, että isäntä on maalannut hänet. Elokuva-adaptaation kautta Tanneke on hahmo, jonka intertekstiksi hahmottuu maalaus Maitotyttö ( 1658-60). Maitotyttö esittää puolikuvassa runsaan naisen toimessaan.  Maalauksessa on nähty henkilö, jonka kädessä on varma ote ja joka vastaa niin pyykeistä, ruoanlaittoon ja kestitsemiseen.

Elokuva on adaptoinut maalauksen Nainen ja helminauha (1664-65) jonka merkitys elokuvassa on mesenaatti Van  Ruijvenin tilaustyö. Maalauksessa esiintyvä nainen on elokuvassa Van Ruijvenin vaimo Emily.  Juhlapöytä on katettu ja kaikki odottavat mesenaatin hyväksyntää. Elokuva korostaa Van Ruijvenin sanoin  uudenlaista värimaailmaa.  Intiankeltainen tausta viittaa ajan uutuuksiin väreissä ja siihen, miten taiteilija on käyttänyt väriä.

Griet joutuu vierailemaan Van Ruijvenin luona. Vermeerin mesenaatti kertoo, että Grietille tämän isännän olevan huomattava taiteilija ja tekee samalla eron isännän ja piian yhteiskuntaluokan välille kertomalla ilkeän tarinan toisesta piiasta. Van Ruijven tarinoi henkilöstä, joka kuuluu maalaukseen  Tyttö ja viinilasi, 1659-1660. Hänen mielestään kuvassa nähdään piika, joka on saanut pynttäytyä punaiseen, silkkiin ja satiiniin herrasmiehien katseiden kohteeksi. Van Ruijven näyttää Grietille punaista hametta ja vetäytyy sitten itseensä havaitsemaan maalauksen hameen hienoa väriä ja tekstuuria; kysymyksessä on hieno maalaus.

Vermeerin maalauksiin viittaavia intertekstejä löytyy kodin interiööriin adaptoituna, kuten soittimet ja kaakelit. Maalaus Konsertti ( 1665-66) antautuu elokuvassa erääksi misé-en-scénèksi kodin interiöörissä.  Isännän ullakkohuone-ateljee sisältää mallinuken, joka on sijoitettu asentoon käsi ikkunaa vasten.  Griet pesee ikkunoita ja taiteilija alkaa katsella tämän käden liikettä.  Grietin istuttaminen keskeneräiseen maalaukseen avaa prosessin, jossa hän itse saa vaikuttaa. Griet vaihtaa huonekalun nuken edestä pois. Katseiden ja havaintojen mukaan seurataan maalauksen Nuori nainen ja vesikannu (1664-65) syntymistä.

Elokuvan tarina ja juoni kulkevat väljästi Johannes Vermeerin taulujen valmistumisprosesseja lukien ja paljastaen sitten valmiit teokset. Griet pelästyy, kun camera obscura tuodaan ateljeeseen ja hän saa itse kurkistaa laatikkoon.

Vermeer ja Van Ruijven ovat neuvotelleet sopimuksen, jonka mukaan Griet toimisi mallina muotokuvalle. Griet helpottuu, kun Vermeer ilmoittaa, että tämän ei tarvitse olla mallina Van Ruijvenille, vaan taiteilija maalaa muotokuvan yksin. Tästä lähtien tapahtumat kiinnittyvät yhden maalauksen syntymisprosessiin. Grietin istuttaminen muotokuvaan antaa ensin intertekstiksi maalauksen Nuoren naisen muotokuva ( 1666-67), joka näyttää harjoitelmalta tai tutkielmalta ennen mestarityön syntymistä.

Muotokuvan valmistuttua Vermeer näytää sitä Grietille.  Griet pelästyy.  Hän kommentoi taiteilijan nähneen tämän sisälle.  Vermeerin ihmiskuvauksia pidettiin sielukkaina.  Vaimo saa tietää salaisesta maalauksesta, johon on tarvittu hänen helmikorvakorunsa. Vermeer näyttää maalauksen ja vaimo pitää sitä säädyttömänä ja itkee: " Kuinka saatoit?" Hän yrittää tuhota veitsellä maalauksen, mutta Vermeer estää sen.

Maalaus päätyy Van Ruijvenin yksityiskokoelmaan, kuten myös aito maalaus Tyttö ja turbaani.  Van Ruijven kuvataan ihailevan 'säädytöntä tyttöä' ja nautiskellen samalla mesenaattina, joka ymmärsi teoksen, jota myöhemmät ajat pitivät arvokkaampana kuin taiteilijan oma aika.  Myöhempi aika on katsonut elokuvan linssin läpi kuvataiteeseen.

                                                                 

Johannes Vermeer: Tyttö ja turbaani

Elokuvan lopetus luo mahdollisuuden rinnastaa muotokuvia Tyttö ja helmikorvakoru ja Tyttö ja turbaani.  Scarlett Johansson mallina antaa vaikutelman luonnollisuudesta. Griet on kuvattu mustaa taustaa vasten, sininen turbaani päässä ja valkoiset helmikorvakorut korvissa, kuten alkuperäisessä Vermeerin maalauksessa Tyttö ja turbaani. Mestarimaalauksessa poseeraavan tytön katsetta on pidetty arvoituksellisena ja viitattu 'Pohjoisen Mona Lisaan'. Mestarimaalaus esittää tytön, jonka katse on valoisa. On ikään kuin silmistä kajastava valo heijastuisi helmikorvakorusta ja valon väri on hopealta kiiltävää.  Mestarimaalaus päätyi Van Ruijvenille pitkäksi ajaksi.

                                                                       

MIKE LEIGH: MR TURNER, 2014


                                                                         

Joseph Mallard Turner ( 1775-1851) huomattiin romanttisten maisemien tulkitsijana.  Mike Leighin ohjaama elokuva Mr Turner tuo esiin eri tapoja  presentoida ja uudelleen visioida Turnerin taidetta.  Turner oli romanttisen historiallisen maalauksen edustaja, joka kiinnostui myös impressionismista. Turneria rinnastettiin omassa ajassaan  suosiota nauttineeseen ja romantiikkaan liitettyyn maalariin John Constableen.  Turnerin maalauksessa alkoi korostua erityisen henkilökohtainen suhtautuminen, mikä tuli esiin näkökulman valintana, jossa taiteilija sijoitti itsensä keskelle tapahtumia, kokijana. Subjektiivinen korostui myöhemmässä tuotannossa. Romantiikkaan liitetyt maalaukset korostivat tyylillisesti sitoutumista hetkeen juuri ennen jotain suurta tapahtumista.  Romantiikka sitoi aiheensa historiallisuuteen ja näissä historian sitomissa eeppisissä kuvauksissa korostuivat kriittiset hetket, hetkellisyys. Turnerin maalaukset herättivät keskustelua ja kritiikkiä. Elokuva tuo esiin dialogin kautta myös eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvien ihmisten ääniä.

Elokuva Mr Turner adaptoi väljästi William Turnerin biografiaa ja anti keskittyy taiteilijan myöhempiin elämänvaiheisiin ja tuotantoon. Mike Leigh paneutuu intermediaalisiin suhteisiin ja tuo esille Turnerin, joka tutustuu aikansa uusiin keksintöihin, kuten kameraan ja vihjaa kuvataiteen tulevaisuuden suuntiin tulkinnallisina. William Turnerin taide käsittää kokemuksen painottamisen ohella yksilöllisyyttä. Hänen kiinnittymisensä romantiikkaan oli merkittävä .Valo ja kokemus painottavat todellisuuden kokemista tulkintana ja tulkinnallisuudella on merkitys tuottaa vaikutelma.  William Turner on liitetty taidekeskusteluihin, joissa pohditaan impressionismin eli valomaalauksen vaikutteita ja intertekstejä.

Juoni

                                                                         

Elokuvan juoni on väljähkö ja keskeinen on muotokuva, jossa taiteilija vaeltaa luonnoslehtiöt mukanaan. Merkittävät henkilöt ovat isä, taloudenhoitaja, Mr ja Mrs Booth. William Turnerin äiti on kuollut mielisairaana ja poika on varttunut aikuiseksi isänsä hoitaessa 'eläimellistyneeksi' kuvatun poikansa hygieniankin.  Isä on parturi ja ajaa pojan parran, mutta poika ei huomaa tarvettakaan parran ajamiselle. Isä avustaa hyvässä maineessa Akatemiassa olevaa poikaansa hankkimalla kankaita ja sekoittamalla värejä.  Isän kuoltua ulkoinen olemus jää vähälle huomiolle ja oma galleria jää myös rappiolle. Vaimo ja lapsi ovat muuttaneet pois eikä taiteilija halua tietää heistä mitään, mutta taloudenhoitajaan on satunnaisuussuhde.

Turner vaeltaa Margaten merenrantakaupunkiin, jossa on viihtynyt nuorena. Kentin rannikon merenrantakaupungista Turner vuokraa huoneen, josta on hyvä merinäköala. Mr Turner tutustuu vuokranantajiinsa Mr ja Mrs Boothiin ja kuuntelee hiljaa saaden inspiraatioita Mr Boothin kokemuksista työskennellä orjalaivalla.

Elokuvan juoni keskittyy erilaisiin ryhmiin, joiden keskusteluissa Turner sijoittuu aikansa taidemaailmaan. Hänet kuvataan jakamassa kommentteja Kuninkaallisessa Akatemiassa, jossa hän nauttii suosiota. Taiteilija on  kuvattu auktoriteetiksi erityisesti merimaisemien, haaksirikkojen ja historiallisten tapahtumien romanttisena tulkitsijana. Ajan tunnetuin taidekriitikko John Ruskin ja tämän poika ovat edustettuna keskustelujen luojina ja niihin osallistujina.

Mr Boothin kuoltua Turnerista tulee läheisempi vuokraemäntänsä kanssa ja suhde johtaa siihen, että taiteilija muuttaa Margateen ja Lontoon asunto jää taloudenhoitajan hoitoon. Turner nai vuokraemäntänsä, mutta sairastuu, koska on halunnut kokea, mitä on olla keskellä myrskyä laivalla. Turner on antanut sitoa itsensä mastoon tunteakseen myrskyn sen keskellä kokijana. Yhteiselämä sujuu ja Turner haluaa tutustua uuteen keksintöön kameraan.  Kamera on ajassa ottanut realistisen kuvauksen itselleen tallentajan roolissa, mutta Turner osaa arvostaa välineen mahdollisuuksia.  Hän olisi halunnut nähdä Niagaran putouksen taltioituna. Luonnonihmeet kiehtovat häntä yhä. Hän otatuttaa muotokuvan itsestään ja myöhemmin muotokuvan vaimonsa kanssa.

Turner sairastuu, mutta sairausaikaa hallitsee tarve löytää luonnoslehtiö ja päästä ulos kuvaamaan.  Taiteilija menehtyy ja elokuva kuvaa taiteilijan maisemassaan siluetinomaisena ja tekemässä luonnoksiaan. Loppukohtaus esittää vaimon, joka pesee oven lasi-ikkunoita ja katsoo kaukaisuuteen hymyillen.  Lontoon talossa hääräileen yksin jätetty taloudenhoitaja.


Aiheet ja värit

                                                                     

Elokuva aloittaa Hollannista, jossa Turner vaeltaa luonnostelulehtiönsä kanssa. Kohtauksesta editoidaan Lontooseen, jossa isä odottelee poikansa paluuta ja ostaa värejä. Elokuvan rytmi tihenee isän jännittäessä poikansa saapumista. Kauppias asettaa pöydälle toivotut värit: krominkeltaista, lyijynvalkoista, ultramariininsinistä, intiankeltaista ja unikkoöljyä. Turnerille annettiin kritiikkiä siitä, että tämä käytti värejä niin kuin romantikko ja ongelmaksi jäi värien sekoittaminen ja valitseminen siten, eivät ne haalistuisi ajan myötä. Myöhempi aika on nähnyt Turnerin käyttäneen värejä sen mukaan, mitä oli saatavilla. Turner ei välittänyt tutkia värejä näkökulmasta, jossa hänen pitäisi valita koostumuksia, jotka kestäisivät aikaa.

Isä ostaa kankaita ja pingoittaa niitä pojalleen. Kankaat ovat suuria 210 X 170 ja 240 X 180 mitoiltaan. Turnerin sukulaiset saapuvat ja häiritsevät taiteilijaa. Vaimo kommentoi mielipiteillään. Hän inhoaa ainaisia meriaiheita ja haaksirikkoja sekä maalien höyryjä.  Turner häiriintyy ja murahtelee.

Ateljeen suuret lasi-ikkunat avataan ja Turner valmistelee telineitä.  Taiteilija kuvataan luonnostelemassa ulkona, mutta maalaa ateljeessaan. Naiset kuvataan keskustelemassa Turnerin maalauksista, jotka heidän mukaan kuvaavat joko auringonnousua tai -laskua. Turner sietää vieraitaan ja kuvataan maalaamassa 'suurin vedoin' ja murahdellen.


"Taiteen tulee innostaa ja herättää keskusteluja"


                                                               

Romantiikka oli 1700-luvulta 1800-luvun alkuun  suuntaus, joka kiinnittyi länsimaiseen ajatteluun, luonnontieteisiin ja taiteisiin. Taidehistorian suuntauksena romantiikka korosti taiteilijan yksilöllisyyden merkitystä. Romanttisen kuvataiteen aiheisiin kuuluivat sekä klassisen antiikin tapahtumista muokatut uudelleen tulkinnat että uudet aiheet ja tulkinnat, jotka tekivät tietä modernismin tulolle. Maalauksissa ei korostettu todellisuuden mukaisuutta eikä totuutta, vaan pikemmin tunteen esiin saamista, johon kuului tyylillisesti materiaalien hyödyntäminen perinteistä irrottautumallaja korostaen vapaata ajattelua.  Aiheissa kiinnostivat historiallisuus ja tilanteiden ilmaiseminen kriittisinä hetkinä esim. juuri ennen suurta tapahtumista.

Luonnonfilosofi Mrs Sommersville ja Turner tutkivat prisman hyödyntämistä ja tutustuvat magneettien vaikutukseen. Isä avaa oman gallerian ovet ja rouva toimii tilassa ikään kuin katsojan sijaisena. Esille on nostettu mm. teokset Hannibal Crossing the Alps ( 1812) ja Calais'n hiekkaranta.Turner tutki mielellään valoa.  Taiteilijan mukaan asiat joita ajattelemme ovat pysyviä, mutta todellinen on se, joka vaikuttaa kaikkein hetkellisemmiltä, pakenemiselta, nimittäin valo itse.

Turner tapaa pariskunnan Mrs ja Mr Booth Margaten merenrantakaupungissa.  Turner kuvataan innokkaana kuulijana Mr Boothin kertoessa tarinoita mereltä.  Mr Booth on ollut työssä puuseppänä orjalaivalla.  Elokuva vihjaa maalauksen The Slave Ship (1840) syntyneen ikään kuin näiden keskustelujen pohjalta.

Elokuvan alkutekstien joukkoon on kuvattu merimaisema, joka kuuluu Turnerin maineikkaiden töiden joukkoon; Burning Ship (1830). Turner maalasi klassisia historiaan liittyviä teoksia.  Ne olivat suurikokoisia ja ajassaan muodikkaita, kuten Delacroix'n tyyliin maalatut historiamaalaukset.  Elokuva on tallentanut narratiiviinsa mm. maalauksen Trafalgarin taistelun pelastus.   Kohtaus, jossa taiteilijat on sijoitettu souturetkelle, viittaa  aikakauden muutokseen. Höyrylaivat ohittavat purjelaivat ja kaksi aikakautta kohtaavat maalauksessa The Fighting Temeraire tugged to her last berth to be broken up ( 1839).

Ajassa käytiin innostuneita keskusteluja taiteesta ja taiteen tuli  herättää keskusteluja.  Ajankohdan suurena taidekriitikkona tunnettiin John Ruskin.  Elokuvan narratiivi ottaa mukaan myös Ruskinin pojan.  Henkilöt puhuvat taiteesta ja dialogissa viitataan ajan kuuluisaan lehteen Vanity Fair, joka oli viktoriaanisella ajalla tunnettu lehti ja siihen saattoivat kirjoittaa korkeatasoisiksi arvostetut kirjoittajat. Kriitikot kiittivät Turnerin maisemamaalauksia ja valon käsittelyä.  He ottivat kantaa oman makunsa mukaan, mutta historiallinen maalaus vaikutti olevan  jäämässä taakse. Ranskassa Delacroix nautti suurta suosiota, kunnes joutui väistymään pois oman aikansa taiteilijana, joka ei ollut enää muodissa. Myöhempi taidehistoriallinen kirjoitus on kuitenkin löytänyt uudelleen klassisen historian maalaajat ja moderni on katsonut näihin maalauksiin arvottaen niitä yksityiskokoelmista tehtyinä löytöinäkin taloudellisesti merkittävillä summilla.  John Ruskin kannusti moderneja taiteilijoita ja erityisesti maisemamaalareita.  Hän puolusti William Turneria ja loi tälle mainetta luonnon ymmärtäjänä, josta syntyy suurta taidetta.


Turner ja impressionismi


William Turnerin maalaukset ovat olleet vaikutteina ja inspiraationa Claude Monet'lle. Turner ja Monet näkivät todellisuuden tulkintana ja tulkinnallisuudella oli merkitys tapana tuottaa vaikutelma. Turnerin sivellintekniikkaa on kuitenkin usein pidetty väkivaltaisena ja hän saattoi maalata palettiveitselläkin.  Elokuvajulisteeseen on nostettu esiin Turner ja hänen sivellintekniikkansa.

Turnerin maalaustaiteen intertekstuaalisuus ja intermediaalisuus on elokuvassa otettu huomioon korostaen tulkinnallisuutta, jossa hän pyrki saamaan esiin hetkellisyyttä. Turner kuvasi historiallisissa maalauksissaan haaksirikkoja juuri ennen suurta tragediaa, josta ei ollut mitään pelastettavaa. Raivoisa meri oli myös todellisuutta, jossa hetkellisyys ja liike olivat maalauksessa läsnä. Elokuva tulkitsee Turneria ja pyrkii narraatiossaan esittämään ne tapahtumat, jotka edelsivät maalauksen syntyä. Luonnostelusta kuva editoi mielenmaisemaan, joka saa ilmeensä kankaalle.

Elokuvan fiktiivinen maailma esittää William Turnerin, joka haluaa painottaa taidettaan kokijan näkökulmasta.  Hän pyytää sitomaan itsensä mastoon saadakseen vaikutelman siitä, mitä on olla kokijana.  Elokuva viittaa Turnerin biografiaan ja maalaukseen Snow Storm: Steam-Boat off a Harbour's Mouth ( 1842). Impressionistit painottivat myös kokijan näkökulmaa.

Hetkellisyyden tavoittaminen johti Turnerin tutkimaan sumun, usvan ja höyryn ilmaisemista. Häntä kiinnostivat ajan uusi tekniikka ja keksinnöt, höyrylaivat ja -junat. Turner loi maalauksen otsikolla Rain, Steam and Speed - The Great Western Railway ( 1844). Toinen kiinnostuksen kohde, joka yhdisti impressionisteihin, olivat maisemamaalaukset, jotka olivat usein merimaisemia ja jotka kuvasivat katoavaa hetkeä.  Katseen kohde oli ikään kuin pakopisteenä.

Turnerin maalaustaide kohtasi ostajan, joka halusi ostaa hänen kaikki työt. Ostajalla on viitattu elokuvassa ehkäpä 'amerikkalaisuuteen'. Turner oli pitänyt itsestään selvänä, että hän tallettaa työnsä museoon brittiläisen kansan katsottavaksi.  Uusi aika osti kuitenkin taidetta myös yksityisiin gallerioihin ja kokoelmiin.  Vaikka Turnerin toivomus oli pitää taiteensa yhdessä paikassa, myöhemmässä taidemaailmassa trendinä on ollut lainata taideaarteita muuallekin ja museot myyvät myös.  Mielenkiintoinen yksityiskohta on Monet, jonka suuret työt lumpeista ovat olleet sijoitettuina pysyvästi museoon Ranskassa, jossa pyöreähkö ja suorakulmainen huone luo oman tunnelmansa lampi-maisemien kokijalle.

                                                               

DOROTA KOBIELA: LOVING VINCENT, 2017

                                                                    

Dorota Kobiela käsikirjoitti ja ohjasi kokeellisen animaatioelokuvan Loving Vincent vuonna 2017. Elokuvan lähtökohdat kiinnittyivät Vincent van Goghin biografiaan taiteilijan kirjoittamien kirjeiden kautta. Elokuvallinen sovitus liittyi kirjeiden pohjalta tehtyyn etsivä-genreä mukailevaan käsikirjoitukseen sekä visuaaliseen, joka käsitti käsin maalattuja teoksia, jotka oli sijoitettu eri tavoin lavastukseksi ja maisemaksi, jossa henkilöinä vaelsivat van Goghin muotokuvista tutut henkilöt.

Elokuvan visuaalisessa korostui liike, jota myötäili van Goghin paksut siveltimenvedot luoden tekstuuria.  Elokuva vaati paljon työtä: 65 000 kehystystä ja 125 taiteilijaa adaptoimaan van Goghin synnyttämää maalaustekniikkaa.  Pointillismista lähtenyt tyyli muovautui van Goghin tekniikassa pidemmiksi  ja leveämmiksi viivoiksi, jotka loivat vaikutelman liikkeestä.  Kobielan elokuva valmistui ensin 7 minuutin kestäväksi lyhytelokuvaksi, josta useat rahoittajat innostuivat ja suuri projekti kokeilevana animaatioelokuvana mahdollistui.  Ohessa elokuvasta pyritään hahmottamaan intertekstejä, joissa maalaukset ovat kiinnostavina ilmauksina maalaustaiteen ja elokuvallisuuden välisenä suhteena sekä narraationa, joka pyrkii kirjeita tutkimalla presentoida muotokuvaa Vincent van Goghista.

Biografia

Vincent van Gogh syntyi 30.3.1853. Hän oli kuusilapsisen perheen esikoinen, mutta varhainen lapsuus oli vaikeaa ja muistiin on kirjoitettu, että perhe ei koskaan kohdellut poikaa esikoisena. Vincent yritti kaikkensa saada vanhempiensa huomion, mutta ei saanut heitä edes pitämään itsestään.

16-vuotias nuori poika alkoi työskennellä Haguen galleriassa, joka valmisti printtejä maisemamaaluksista. Tuolloin Vincent alkoi kiinnostua maalaamisesta. Romanttisten ja nostalgisten maisemien luominen kiinnostivat häntä. Hän otti vaikutteita pre-rafaeliiteilta ja Millais'lta.  Yksityiselämän vaikeudet vetivät häntä ensin Englantiin ja sitten takaisin Ranskaan.

Van Gogh tapasi Pariisissa taiteilijoita, joiden parissa hän edistyi. Hän tutki Millais'n ja Corot'n taidetta, mutta ei tuntenut ajankohdan avatgardea omakseen.  Ensimmäinen maalaus tunnetaan nimellä Girls under Trees, 1882.

Vincent van Gogh tutustui useiden taiteilijoiden töihin Antwerpenissa ja sai vaikutteita sekä impressionismista että pointillismista. Seurat'n ja Delacroix'n värien käyttäminen merkitsivät jälleen edistymistä ja oman polun löytämistä. Hän omaksui vaikutteita aina nopeammin ja sai kontaktin Pisarroon. Van Goghin ensimmäinen impressionistinen maalaus sai nimen Riverbank in Springtime, 1887. Veli Theo vei Vincentin tapaamaan Pére Tanquyta, joka oli merkittävä henkilö värien saatavuuden kannalta.

Pariisissa ollessaan Vincent oppi vaikutteiden pohjalta, mutta hänen oma polkunsa vei maalaiselämän pariin.  Van Gogh tapasi Paul Gauganin ensimmäisen kerran 1886. Heidän välilleen syntyi ystävyys, joka myöhemmin purkautui väkivaltaisena. Dorota Kobiela on ottanut elokuvansa sivuhenkilöiden joukkoon Paul Gauganin ohella Pére Tanquyn.

Maalaiselämän värien selkeys ja atmosfääri miltei shokeerasivat taiteilijan.  Maalaukset Landscape with a Plains of Crau ja Haystacks in Provence syntyivät. Taiteessa alkoivat painottua yksityiskohdat, dekoratiivisuus, motivaatio, joka oli tulkinnallinen pikemmin kuin realistinen tai naturalistinen. Taiteilija tuli tunnetuksi tekniikasta, jonka mukaan hän maalasi muistikokemuksen johdattamana pikemmin kuin havaintoja tehden. Havainnoimisen sijaan korostui mielikuvituksellisuus. Van Gogh maalasi maalaiselämää aiheinaan kaikkina vuodenaikoina.

Nykyajan  näkökulmasta katsoen Vincent van Goghin menestyneimmät maalaukset syntyivät sairaalahoidon aikana, kuten Irises, Starry Night ja Mountainous Landscape. Voinnin kohennuttua van Gogh tutki itseään maalaamalla omakuvia. Maalauksissa Dr Paul Gachet ja The Church of Auvers on nähty itsenäisen oman elämän kuvastumista, kun taas maisemakuvien alas laskeutuneet pilvet ja vehnäpeltojen kuvaus on liitetty heikentyneeseen terveydentilaan.


Juoni

                                                                  

Vuosi Vincent van Goghin kuoleman jälkeen postimestari Joseph Roulin pyytää poikaansa Armandia toimittamaan kirjeen van Goghin veljelle Theolle. Armand lähtee pyynnöstä, mutta vastentahtoisesti Pariisiin.  Pariisissa Pére Tanquay kertoo, että veli Theo on menehtynyt puolisen vuotta sitten. Hän ehdottaa Armandille, että tämä kääntyisi Dr Paul Gachetin puoleen.

Taloudenhoitaja kertoo, että tohtori ei ole paikalla, mutta hän voisi toimittaa kirjeen. Armand valitsee kuitenkin paikallisen majatalon ja jää odottamaan tohtorin palaamista. Majataloa pitä Adeline Ravoux, joka muistaa Vincent van Goghin ja että oli pitänyt hänestä. Ravoux'n ehdotuksesta Armand tapaa paikallisen veneen vuokraajan, joka kertoo Armandille, että tohtori Gachetin tytär Marguerite ymmärsi Vincentiä.

Armand  kiinnostuu aiheestaan selvittää, mitä Vincent van Goghille todella tapahtui ja haastattelee henkilöitä.  Kylähullun maineessa kulkevaa René Secretania on epäilty van Goghin murhasta, koska poika kiusasi usein sairasta miestä. Tapausta on epäilty myös murhaksi rikostutkintaan liittyvien seikkojen valossa. Armand tapaa Dr Gachetin tyttären Margueriten ja tämä tunnustaa, että hän oli läheinen Vincentin kanssa, mutta ei romanttisesti.

Tohtori Gachet palaa ja lupaa toimittaa kirjeen Theon leskelle. Gachet kertoo, että hänellä ja Vincentillä oli vakavana pidetty riita. Tohtori Gachet oli pitänyt itseään taiteilijana ja Vincent oli sanonut jotain, joka loukkasi häntä.  Gachet paljastaa Theon sairastaneen kolmannen asteen kuppaa ja että  monet rasitukset olivat liikaa.  Vincent halusi vapauttaa Theon taakasta, jota hän tuotti tälle. Köyhyys ja riippuvuus Theosta johtivat tekoon.

Armand palaa kotiin. Postimestari on saanut Theon leskeltä kirjeen, jonka lopetus on tuttu Vincent van Goghin kirjeistä: "Loving Vincent." Postimestari kommentoi pojalleen: "Elämä voi tuoda polvilleen vahvimmankin."


Vincent van Goghin maalaukset interteksteinä ja intermediaalisina

Elokuva aloittaa kohtauksella, jossa kuvatilaan on adaptoitu taivaselementti ja aurinko. Siveltimenvedot alkavat liikkua ja assosioituvat pyörteeksi, joka tuottaa kuvan silmästä ja kuusta. Animaatioelokuva antaa katsojalleen näkökulman, jossa tyylitekijänä taiteellisella motivaatiolla on keskeinen merkitys.

Tarina avautuu kapakkatappelu-kohtauksena.  Taustaksi on adaptoitu kolme van Goghin maalausta, jotka on liitetty tietokoneanimaatiolla yhteen kohtaukseen. Isä hakee poikansa tappelusta ja maalaus Syksyinen tie on juoneen mukailtu kesäiseksi yöksi, jossa postimies ja tämän poika palaavat kotiin.

Kobiela ei saanut kaikkia maalauksia oikeankokoisina esille, joten elokuvauksen kautta hän haki ilmaisulle jatkuvuutta: maalausten esille saamiseksi esim. samaan kohtaukseen voisi yhdistää elokuvauksen liikkeitä.  Esim. elokuva animoi maalauksen Bridge at Asniérs ( July-September, 1889),  yläosaan liikkessä olevan junan saaden aikaan elokuvallisessa kontekstissaan viivoja ja värejä, jotka ovat liikkeessä, kuten juna.

Maalausten koko on vaihdellut, joten niitä ei ole voitu siirtää sinällään toiselle mediumille. Eräs Kobielan käyttämä keino on tilttaus, jolla hän haki jatkuvuuden ilmaisun kautta tilaa, johon sai sovitettua haluamansa maalaukset. Eräs kohtaus avaa tähtitaivaan, josta kamera tiltaa alas kahvilaan, jonka miljöö on maalaus The Café Terrace, Arles at Night (September 1888).

Maalausten esteettinen avautuu tekstuurina, jossa paksu maalikerros on tehty näkyväksi sekä jälki-impressionistiset siveltimenvedot. Kohtaus, jossa Armand tapaa Marguiriten heinäpellolla, lopettaa nousevan elokuvauksen liikkeellä taivaaseen, jonne on adaptoitu maalaus Irises, 1889.

Taivaselementtiin kuuluu usein suurien matalalle asettuvien pilvien kuvaaminen liikkeessä kuten teoksessa Mountaineous Landscape ( May 1889). Maalaus Starry Night (June 1889) on elokuvattu suhteessa ei-diegeettisenä kuultavaan musiikkiin Starry, Starry Night. Maalauksia on istutettu myös kohtauksiin, jotka ovat luonteeltaan ohimeneviä, kuten The Sower (November, 1888).

Omakuvat ja oman huoneen kuvaus tulevat esiin monta kertaa. Elokuva antaa kuvauksen menneestä mustavalkoisena. Mustavalkokuvaus on joko valokuva tai mustavalkoinen piirros. Kuvat
 van Goghin omasta huoneesta kuvaavat  kuoleman jälkeistä, useiden henkilöhahmojen vierailuja, havaintoja ja tietonsa jakamista.   Huonekuvaus pohjautuu maalaukseen Van Gogh's Bedroom, Maison Jaune ( October, 1888).

Elokuva adaptoi animoimalla omakuvia, joista tunnetuimpia ovat Self Portrait with Bandaged Ear (January 1889) ja elokuvan julisteeseen kuvattu Self-Portrait ( September 1889). Elokuva on tutkinut muotokuvia valotettuina ja liikkeeseen saatettuina, esim. muotokuva Dr Paul Gachet ( June 1890).


                                                                       

                                                                      

Dialogiin pohjautuvien kohtausten taustoitukseen on adaptoitu van Goghin maisemamaalauksia, kuten Haystacks in Provence ( June 1888), joka taustoittaa Armandin ja Marguiriten välistä keskustelua.  Armand on kuvattu myös kulkemassa läpi misé-en-scénèn,  jossa figuuri on kuvattu pienenä taustan ollessa kiinnostavampi.  Maalaus  The Yellow House ( September 1888)asettuu taustamaisemaksi, mutta herättää huomion.  The Church at Auvers ( June 1890) on tuotu esiin ikään kuin still-kuvana ja asetelmallisena.  Kirkolla oli merkitystä van Goghille.

Kokeellinen elokuva on esittänyt ja samalla arkistoinut taidehistoriaa ja van Goghin kirjeitä adaptoimalla kuvataiteen, kirjeiden ja elokuvan välistä suhdetta. Kirjeitä Dorota Kobiela käytti istuttamalla ne etsivä-genreen, jonka puitteissa esteettinen näkemys oli tuoda van Goghin taidetta kunnioittaen teokset käsin maalattuna. Van Goghin indivualistisuus ja itsenäisyys näkyvät myös sivellintekniikassa, joka on syntynyt ajassa, jolloin kamera on ottanut jo tallentavan ja realistisen kuvauksen paikan.  Kuvataide jää eri -ismien mukaisesti tulkinnallisuutta painottavaksi.  Van Goghin sivellintekniikka oli ainutkertainen ja se lähestyy jo selailukirjaa ja sen kautta elokuvallista ilmaisua, jonka peruselementti on liike. Maalaustekniikka antaa ilmeensä kokeilevalle animaatioelokuvalle.

Kaikki kolme tarkasteltua elokuvaa ovat pohjautuneet väljästi taiteilijabiografioihin ja niihin on sisällytetty tarina ja juoni, johon maalaustaide myös kiinnittyy. Elokuvat ovat suhtautuneet taiteilijoihinsa uutta luovina ja heidän taiteellaan on katsottu olevan intermediaalista elokuvallisen ilmaisun kanssa, johon on kiinnitetty huomiota.  Dorota Kobielan kokeellinen animaatioelokuva ottaa lähtökohdakseen kirjeet, joiden adaptoiminen vie myös päiväkirjanomaiseen luentaan ja jossa katsojalla on voyaristinen paikka.

                                                                        ***

Kirjoitus on tarkastellut kolmen elokuvan tapaa luoda muotokuvaa intermediaalisilla tekniikoilla. Kaikilla elokuvilla oli tavoite luoda muotokuvaa. Vermeerin oma taiteilijakuva mestariteoksen äärellä sekä Griet-piika, joka löytää oman polkunsa ja ratkaisun erääseen muistoon. Mike Leigh maalaa jo suurella olemuksellaan taiteilijan, joka tekee eeppistä. Suuret kankaat merimaisemia varten ja innostavat puheet. Kriitikkojen keskustelut loivat ajassaan William Turnerin taiteilijan karismaa.  Dorota Kobielan henkilöa katsellaan kirjeiden kautta kuoleman jälkeen.  Kirjeet antavat materiaalia monelle haastateltavalle, jotka piirtävät matkalla muistikuvia ja muotokuvaa taiteilijasta. Dr Gachet antaa painokkaimman lausuman.  Huolet toimeentulosta, veljen vakava sairaus ja köyhyys mursivat miehen, jolle maalaaminen oli miltei kaikki. Kuninkaallinen Akatemia piti William Turnerin kunniassa, mutta aika hylkäsi klassisen historiamaalauksen.  Klassinen historiamaalaus ei ollut uusien trendien mukaista. Ajassa auringonlaskuille, nousuille, sumulle, höyrylle kävi ehkä paremmin, mutta moderni on nostanut myös klassisen historiamaalauksen arvostusta uudelleen.







Mirjami Riutta


LÄHTEET:

Chevalier, Tracy: Tyttö ja helmikorvakoru. ( Alkuteos Girl With a Pearl Earring, 1999). Kuvitettu laitos. Suom. Arja Gothoni. Keutuu 2007.

Webber, Peter: Girl with a Pearl Earring, 2003. Ohjaus. Peter Webber. Käsikirjoitus: Olivia Hetreed Tracy Chevalierin romaanin Girl with a Pearl Earring pohjalta. Musiikki: Alexandre Desplat. Elokuvaus: Eduardo Serra. Pääosissa: Scarlett Johansson, Colin firth, Essie Davis, Tom Wilkinson, Cillian Murphy, Judy Parfitt.

Leigh, Mike: Mr Turner, 2014. Ohjaus: Mike Leigh. Käsikirjoitus: Mike Leigh William Turnerin biografian pohjalta. Elokuvaus: Dick Pope. Pääosissa: Timothy Spall, Dorothy Atkinson, Marion Bailey.

Kobiela, Dorota: Loving Vincent, 2017. Ohjaus: Dorota Kobiela. Käsikirjoitus: Dorota Kobiela, Hugh Welchman, Ivan Mactaggart. ( Vincent van Goghin kirjeiden pohjalta). Ääninäyttelijät: Robert Gulaczyk, Douglas Booth, Saoirse Ronan, Aidan Turner. DVD.

Marrack, Eleanor: Van Gogh. Magna Books. London 1992.