INTRA- JA INTERTEKSTUAALISISTA MERKITYKSISTÄ DISNEYN KAUNOTAR JA HIRVIÖ -MUSIKAALEISSA 1991 JA 2017

Disney-tuotanto on tullut kuuluisaksi siitä, että se adaptoi omaa tuotantoaan ja siten päivittää tunnetuimpia teoksiaan ja klassikkoja. Eräs tällainen mukaelmasuhde koskee tulkintoja Jeanne -Marie Leprince de Beaumontin klassisesta sadusta Kaunotar ja hirviö. Ohessa tarkastellaan Disneyn kahta Kaunotar ja hirviö - mukaelmaa vuosilta 1991 ja 2017. Edellinen on Disneyn ensimmäinen animaatiomusikaali ja jälkimmäinen animaatiomusikaalille uskollinen näytelmäelokuvallinen adaptaatio. Molemmat tulkinnat ovat olleet eräitä kaikkien aikojen rakastetuimpia. Tarkastelun kohteena on Disney-mukaelmien väliset merkittävät intratekstuaaliset suhteet.  Intertekstuaalisia viittauksia edustavat suhde Jean Cocteaun elokuvatulkintaan samasta sadusta La Belle et la Bête, 1946.  Cocteaun elokuvasta tuli eräs arvostetuimmista tulkinnoista ja virstanpylväs ja ehkä pohjateksti, joka saatetaan muistaa paremmin kuin alkuperäinen satu. Tarkastelluille adaptaatioille on yhteistä teema, joka on kiinnittänyt huomiota lapsuuteen ja siirtymävaiheeseen lapsuudesta kohti aikuisuutta.

Cocteau on kuuluttanut lapsuuden luonnetta sekä katsojassa että päähenkilöissä elokuvallisessa tulkinnassa, joka motivoi psykologisesti päähenkilöidensä tarinan sekä tarjoaa muistettavan misé-en-scénèn esineistä, joilla on elävöitettyjä ominaisuuksia.  Disney näki animaation tuovan runsaasti lisämahdollisuuksia lähtökohtiin.  Disney teki noidutun linnan henkilökunnasta  esineistön, esinekavalkaadin, joka auttaa Bellea ja hirviötä tutustumaan toisiinsa.  Teksti pyrkii lähiluvun kautta tuomaan esille sekä intratekstuaalista että intertekstuaalista.  Jean Cocteaun tulkinnan ohella Busby Berkeleyn esteettinen ajattelu on Disney-tulkinnoissa läsnä niin, että näihin jaksoihin on myös viitattu.


Jean Cocteau: Kaunotar ja hirviö, 1946

Jeanne-Marie Leprince de Beaumontin sadusta on muokattu useita adaptaatioita, joista maineikkaimpiin kuuluu Jean Cocteaun ohjaama Kaunotar ja hirviö, 1946 ( La Belle et la Bête).  Cocteau muutti paljon alkuperäistä satua, mutta hänen elokuvansa on ehkä adaptaatioiden ketjussa yksi arvostetuimmista. Cocteaun elokuva on täynnä taideviittauksia. Hän pyrki tutkimaan elokuvauksen ja lavastuksen kiinnittämista Vermeerin taulujen valaistuksen jäljittelemiseen. Hän tutki myös Gustave Doren kuvituksia Charles Perraultin satukirjaan.  Fantasianäkemys on ollut inspiraationa ja viittauksina myöhemmille tulkinnoille.


Juoni


Jean Cocteau aloittaa elokuvansa puhuttelemalla katsojaa.  Hän ilmaisee ajatuksensa kirjoittamalla liitutaululle kertoen lapsen kyvystä kuvitella mahdottomuuksia ja pyytää katsojaa asettumaan hetkeksi lapsen asemaan.

Juoni esittelee Bellen, joka kuuraa lattioita ja joka rakastaa isäänsä ylitse muun.  Bellellä on kaksi kaksi ilkeää sisarta.  Bellen veli on kuvattu kelvottomaksi ja tämän ystävä Avenant on Bellen kosiskelija. Teema tuo esiin turhamaiset ja ulkoiseen kauneuteen luottavat sisarukset, petollisuuten taipuvan veljen ja heidän vastakohtanaan Bellen, jota kuvataan sisäisen kauneuden mukaiseksi.  Avenantin näkökulmasta Belle ei kuulu palvelijaksi.

Isä lähtee matkalle ja sisarukset kuuluttavat toivomuksiaan. Belle pyytää vain ruusun ja saa sisarten pilkat niskaansa.

Isä matkaakin neuvottelemaan taloudellisesta tilanteestaan ja selviää, että edessä on ulosottotoimenpiteet. Paluumatkalla isä eksyy ja löytää tumman linnan, jonka ovet aukeavat itsestään. Loitsutut kyntteliköt ohjaavat matkaa takan luo.  Pöydälle on katettu ateria.  Isä syö ja nukahtaa tuoliin.  Hän havahtuu ja on lähdössä pois. Ulkona hän leikkaa ruusun puutarhasta Bellelle.  Hirviö saapuu ja ilmoittaa, että ruusun leikkaamisesta seuraa kuoleman tuomio.  Isä saa jäädä vangiksi, kunnes toimittaa sijalleen jonkin kolmesta tyttärestään. Hirviö antaa hevosensa Magnifiquen viedä isä takaisin kotiin.

Isä kertoo tapahtumat perheelleen. Belle haluaa mennä hirviön vangiksi ja ratsastaa Magnifiquella linnaan.  Hirviö kutsuu Bellen illalliselle ja kertoo, että hän tulee katsomaan Belleä joka ilta samaan aikaan pyytäen tätä vaimokseen.  Muutoin hirviö korostaa, että Bellen sana on laki.

Hirviö esittelee Bellelle tämän huoneen. Huone on lumottu.

Belle tottuu hirviön läsnäoloon ja näkee, että tällä on hyvä sydän. Hän on alkanut odottaa iltoja tavatakseen tätä ja he alkavat tehdä yhteisiä kävelyretkiä.

Belle ikävöi kuitenkin isäänsä ja haluaa palata. Hirviö antaa Bellelle tämän vapauden. Hän varustaa Bellen artefakteilla, joihin kuuluvat maaginen peili ja hansikkaat ja kultainen avain Dianan palatsiin, jossa sijaitsevat hänen todelliset aarteensa.  Hirviö pukee Bellen kaunottareksi.

Palattuaan isä ilahtuu ja alkaa tervehtyä. Sisarukset, veli ja Avenant alkavat kuitenkin himoita Bellen rikkauksia ja udella tämän salaisuuksia. Belle vaikuttaa tyhmältä ja uskoo salaisuutensa. Bellen on palattava viikon sisällä, joten sisaret teeskentelevät välittävänsä sisarestaan ja vetoavat, että tämä jäisi heidän luokseen viikon yli.

Eräänä iltana Avenant ja veli Ludovic näkevät, että taianomainen hevonen on tullut noutamaan Bellen.  He varastavat Belleltä kultaisen avaimen ja lähtevät ratsulla kohti hirviön linnaa. He löytävät Dianan temppelin ja rikkovat lasin murtautuakseen sisään.  Temppelin sisällä Diana animoituu ja surmaa Avenantin jousipyssyllä.  Samassa Avenant muuttuu hirviöksi.

Belle huomaa, että avain on varastettu.  Hän käyttää hirviöltä saamaansa hansikasta siirtyäkseen maagisesti takaisin hänen luokse. Belle löytää hirviön kuolemaisillaan ja surun murtamana. Samaan aikaan kun Avenant on muuttunut hirviöksi, Bellen hirviö palautuu Prinssi Rohkeaksi. Prinssi Rohkea selvittää, että hänet loitsuttiin hirviöksi, koska hänen vanhempansa eivät uskoneet henkivaltoihin.

Belle ja Prinssi Rohkea lentävät ilmojen halki kohti Prinssin valtakuntaan.


Lumottu linna

Elokuva valmistui sodan jälkeen, jolloin kärsittiin puutetta kaikesta. Lavastus ja rekvisiitta olivat niukkaa, mutta Bellen puvustus sekä maaginen huone lavastettiin barokkimaisen uhkeiksi. Linnan sisätilat on hahmotettu kyntteliköin, joita kipsatut kädet pitelevät kiinnittyen seiniin.   Huoneet avautuvat pelottavina ja verhot liuhuvat ikkunoista.

Bellen huoneessa 'elävät veistokset' on sijoitettu nurkkiin, oven molemmin puolin.  Erään naispatsaan ilme muuttuu tarinan edetessä.  Bellen vaaatetus on runsas ja koruja on yllin kyllin. Lattiaa kuuraavasta tytöstä kasvaa linnassa aikuisen naisen piirteet satuprinsessan tavalla. Elokuva painottaa teemaansa sisäisestä kauneudesta tekemällä kerronnastaan pintaa, yhtäältä puoleensa vetävää ja toisaalta ongelmallista.

Hirviössä toteutuu katseen merkitys.  Silmiä on korostettu ja hirviö katsoo, mutta Belle ei saa katsoa häntä.  Olemus pyrkii ilmaisemaan miestä, joka on väärinymmärretty kuin eläin. Elokuva fantasianäkemys kiinnittyy ehkä läheisemmin Rosemary Jacksonin ajatuksiin puutteellisuudesta, epävarmuudesta ja ei-rationaalisuudesta.

Veli Ludovic ja hänen ystäväkseen tullut Avenant kantavat isän kodista huonekalut pois. Talossa nähdään kurjuutta, mutta Bellen sisaret kaavailevat tulevaisuuttaan.

Dianan paviljonki on merkityksellinen.  Diana oli antiikin Roomassa metsästyksen ja hedelmällisyyden jumalatar.  Hirviön antama avain paviljonkiin on aikuisen naisen hedelmällisyyteen ja seksuaalisuuteen yhdistyvä symboli.

Elävöitetetyt lavasteet ja rekvisiitta sekä unenomainen kerronta pyrkivät illuusioon, jossa mielikuvitus pukeutuu erityisesti hirviön mielialojen muutoksiin.


Lapsuudesta aikuisuuteen


 Cocteaun päähenkilö on melankolinen hirviöruhtinas.  Belle kuvataan naiseksi, josta halutaan nähdä sisäinen kauneus. Tarinan psykologinen näkökulma lähtee ajatuksesta, että Belle oppii rakastamaan hirviötä.

Tarina on kerrottu myös Bellen isän näkökulmasta.  Pikkutyttö on ensin rakastunut isäänsä, kunnes siirtymävaiheen kautta on valmis romanttiseen rakkauteen.  Lapsi sijoittaa kaiken pelottavan etäämmälle itsestään ja vanhemmistaan, hirviöön.  Kaunotar lähtee kotoa ja isä menettää elämänhalunsa, kun tytär on poissa.

Belle elää siirtymävaihettaan hirviön linnassa.  Hän tutustuu tilaan ja tottuu hirviöön. He käyvät keskusteluja ja kävelevät yhdessä ulkona.  Aika kuluu Bellen mielestä kuin lentäen.  Hirviö pitää Bellen sanaa lakina ja naisesta tulee satuprinsessan tavoin hemmottelun kohde.  Linnan tullessa hirviön miehisyys hirvittää Belleä ja hän pyörtyy.  Erilaisuus säikyttää Bellen. Kohtauksessa on herkkä tunnelma.

Kosija Avenantin psyykkinen kuvaus on olla murrosikäinen, kömpelö mies.  Hän on itsessään eksyvä ja uhoaa.  Avenantilla ei ole miehistä identiteettiä. Avenantin, hirviön ja Prinssi Rohkean roolissa nähdään sama mies. Näyttelija Jean Marais oli  elokuvan valmistumisen aikana Jean Cocteaun rakastaja.  Elokuvasta on luettu yhteyksiä homoseksuaalisuuteen ja ohjaajan yksityiselämä olikin merkittavä ja julkisuuttava haastavassa roolissa.

Gary Trousdale, Kirk Wise:  Kaunotoar ja hirviö, 1991

Kaunotar ja hirviö -adaptaatioiden perinne sai joukkoonsa merkittävän lisäyksen vuonna 1991, kun Disney-tuotanto toi markkinoille ensimmäisen animaatiomusikaalin.  Animaatio toi suuret mahdollisuudet fantastiseen tarinankerrontaan. Musiikkinumerot muistuttivat  Broadway-musikaaleja. Elokuva esittää päähenkilöidensä lisäksi joukon sivuhenkilöitä, jotka ovat esineiksi noiduttuja hirviön hoviin kuuluneita uskollisia palvelijoita ja jotka juonen aikana toimivat hirviön animoituna esinehovina. Animaatio laajentaa näkemystään Cocteaun jo tutuista teemoista linnassa tapahtuvasta elämästä, jota kuvastaa 'elävät veistokset ja kyntteliköt'.

Disneyn animaatioelokuva avaa Broadway-musikaalia mukailevan tarinan, jossa musiikkinumeroilla on juonta kuljettava tehtävä.  Alun Bellen esittelevän laulun aikana miltei koko juoni paljastetaan.  Hirviö on animoitu suureksi monta eläintä animoiduksi ja vaatteita käyttäväksi pedoksi.

Juoni


Alku esittää kehyskertomuksen, joka on toteutettu lasimaalauksiin.  Tarina kertoo rakkaudettomasta prinssistä, joka eräänä iltana saa vieraakseen kerjäläiseukon. Eukko pyytää suojaa myrskyltä ja tarjoaa ruusua maksuksi.  Prinssi hylkää muorin tylysti, mutta samassa tämä muuttaa muotoaan kauniiksi haltijattereksi, joka asettaa prinssille kirouksen.  Prinssin hovi joutuu esineiksi pimeään ja unohdettuun linnaan, jota hallitsee hirviö.  Kirouksen voi mitätöidä vain, jos joku rakastaa aidosti hirviötä.  Kehyskertomus esittää katsojalle kysymyksen: Mutta kuka voisi rakastaa hirviötä?

Animaatio avaa metsämaiseman Bambista tutuilla piirroshahmoilla.  Bellen pikkukaupunki luonnehditaan avauslaulussa, jonka Belle kertoo. Belle lukee kirjoja paetakseen ahdasta pikkukaupungin atmosfääriä, jota päällepäsmäröi julkea kosiskelija Gaston.  Belleä vierastetaan kylässä, mutta Gaston on suosittu ja kylä rakastaa sankareitaan.

Gaston on sekä konna että koominen henkilöhahmo.  Animaatio on kuvannut Gastonia lihaksikkaana ja urheiluvartalollisena miehenä, jolla on ylisuuri leuka ja joka ihailee itseään peilistä käsittämättään kuitenkaan peilikuvan merkitystä.  Gaston seurustelee peilikuvaimitaationsa kanssa.

Bellen isä on luonnehdittu hulluksi keksijäksi, joka tuo markkinoilla käydessään aina Bellelle tämän pyytämän ruusun. Isä lähtee matkalleen, mutta eksyy.  Hän saapuu oudon linnan liepeille, jota sudet vaikuttavat vartioivan. Isä astuu sisälle linnaan ja pelästyy, koska linna osoittautuu noidutuksi. Esineet kummittelevat.  Isä lähtee ulos, mutta muistaa Bellen pyytämän ruusun ja leikkaa eräästä pensaasta.  Hirviö ilmaantuu samassa ja kertoo rangaistuksen ruusun leikkaamisesta.

Isä joutuu hirviön tyrmään vangiksi.  Hevonen laukkaa kotiin ja Bellelle paljastuu, että isälle on tapahtunut jotain. Belle lähtee hirviön linnaa kohti. Hirviö suostuu ehdotukseen, jonka mukaan isä voi lähteä ja Belle jää vangiksi hänen tilalleen.

Hirviön esineiksi noidutut palvelijat yrittävät lohduttaa Belleä ja antavat tälle linnan kuneimman huoneen.  He järjestävät illallisen jaksossa, jonka musikaalinumero Be Our Guest  adaptoi Busby Berkeleyn tuotannosta tuttuja visuaalisia teemoja.

Belle hakeutuu länsisiipeen ottaakseen selvää hirviöstä. Hän vaeltaa läpi tilojen, jotka luovat intertekstin Jean Cocteaun samannimiseen elokuvatulkintaan. Hirviö saa Bellen kiinni ja raivostuu.

Belle karkaa, mutta sudet estävät hänen matkansa.  Hirviö lähtee perään ja saa ajettua sudet pois, mutta loukkaantuu itse pahasti.  Bellen on autettava hirviö takaisin linnaan.

Belle ja hirviö tutustuvat toisiinsa ja alkavat ensin sietää ja sitten pitää toisistaan.  Hirviö antaa Bellelle lahjaksi kirjastonsa, koska tämä pitää niin paljon kirjoista. Belle ja hirviö nauttivat illallisen yhdessä tanssivat.

Isä on joutumassa mielisairaalaan, koska Gaston ei ole saanut Belleä omakseen.  Gaston ja tämän toveri LeFou lähtevät etsimään Belleä, mutta pettyvät.

Belle näkee hirviön maagisesta peilistä, että isälle on jälleen tapahtunut jotain. Belle ei voi olla vankina, koska onnellisuus edellyttää, että voi olla vapaa.  Hirviö vapauttaa Bellen ja tämä lähtee takaisin lapsuudenkotiin.

Kotikylässään Belle selvittää hirviön luonnetta kiltiksi peilinsä avulla, mutta kyläläiset näkevät vain Gastonin ja haluavat tappaa hirviön.

Linnan esine-henkilöt sotivat kyläläisiä vastaan, mutta hirviö on menettänyt elämänhalunsa.  Gaston yrittää murhata hirviön, mutta Belle saapuu paikalle.  Belle tunnustaa rakkautensa ja lumoojatar saattaa poistaa kirouksen.

Hirviöstä paljastuu Prinssi ja hoviväki saa ihmishahmonsa ja ihmisarvoisensa elämän takaisin.


Musiikki ja narraatio ja psykologinen motivointi

Elokuvan merkittävimpiin metaforiin kuuluu ikkunakuvaukset. Ikkunat luovat kuvia hirviön ja Bellen sieluun ja kasvuun lapsuudesta aikuisuuteen.  Gaston on vihollinen, jonka tavoite on tehdä Bellestä pikkuvaimo, joka pesee hänen jalkojaan.  Belle nousee kukkulalle ja laulaa intertekstinään Julie Andrewsin tulkinta 'Hills are alive with a Sound of Music' elokuvasta Sound of Music ja ilmaisee, että hän haluaa paljon enemmän kuin provinsiaalinen pikkukylä voi tarjota.

Elokuva esittelee hirviön linnan tummin sinertävin sävyin.  Tyylillisesti muodot lähestyvät neoklassista barokkia.  Länsisiipi avaa kuvauksen hirviön lapsuudesta ja olemisesta petona.

Esinehenkilökunta tarjoilee Bellelle aterian.  Aterimet asettuvat Busby Berkeleyn elokuviin viittaaviin kuvioihin ja diegeettisenä musiikkina kuullaan musiikkinumero Be Our Guest. Tyylillisesti samaa teemaa esitetään numerossa Human Again, jonka kuluessa esitetään teemaa siivouksen merkityksestä. Eräs elokuvan teemoista painottaa ihmisenä olemisen merkitystä ja arvoa.

Hirviö peseytyy ja tämän suhtautuminen peilikuvaansa on inhoava, toisin kuin Gastonin, joka ihailee omaa kuvaansa.  Hirviön saadessa inhimillistettyjä piirteitä tälle ilmaantuu myös vaatetusta.

Isän uudelleen näkeminen kertoo Bellen epävarmuudesta ja siirtymisestä lapsuudesta siirtymävaiheen kautta naiseuteen ja romanttisen rakkauden piiriin.

Gaston ja kyläläiset haluavat surmata hirviön. Kyläläiset laulavat yhdessä numeron Kill the Beast, jonka kuluessa Gastonin hahmossa tiivistyy kuvaus metsästäjästä ja saalistajasta.

Hirviö on menettänyt elämänhalunsa, mutta animoidut esineet sotivat. Gaston yrittää murhata hirviön, mutta Belle onkin palannut. Belle tunnustaa rakkautensa ja lumoojatar voi perua kirouksen.

Hirviöstä paljastuu prinssi ja hoviväki saa ihmisarvoisen ja ihmishahmoiset elämänsä takaisin.



Bill Condon: Kaunotar ja hirviö, 2017
p

Disney-tuotanto päätti luoda animaatiomusikaalin pohjalta näytelmällisen musikaalin.  Näytelmällisestä musikaalista valmistui sekä Disneyn kehyksissä intratekstuaalisesti että intertekstuaalisesti runsas.  Hirviön ja Bellen välinen suhde kuvattiin edelleen temaattisesti psykologiseksi kasvuksi lapsuudesta aikuisuuteen.  Elokuva laajensi teemaansa kuvaamalla siirtymävaihetta lapsuudesta nuoruuteen ja kuvaamalla kehittyvän romanssin, jonka aikana molempien päähenkilöiden lapsuudenkokemuksia tuotiin esiin. Bellen ja hirviön lapsuudessa molemmilta on kuollut äiti.  Fantasian avulla päähenkilöt kasvavat valmiiksi avioitumaan ja irtautuvat lapsuuden perheistään.  Gastonin hahmoon painottui fyysisyyden ja omankuvan ihailun ohella homoseksuaalista väriäkin. Miesvartalon ihainnoinnin ohella teemaa toteutti näyttelijävalinnaksi Luke Evans.


Juoni


Bill Condonin ohjaama Kaunotar ja hirviö aloittaa kehyskertomuksensa tanssiaisista, joita hallitsee julmana tunnettu prinssi.  Tarina kuullaan voice-overin kertomana. Julmana ja itsekkäänä tunnettu prinssi kohtaa yllättäen köyhän ja ruman kerjäläisnaisen, joka etsii suojaa myrskyltä ja tarjoaa prinssille ruusua vastineeksi.  Prinssi halveksii naista ja tekee hänestä hovilleen yleisen pilkan kohteen.  Kerjäläisnainen osoittautuu kuitenkin lumoojattareksi, joka kiroaa prinssin pedoksi ja tämän linnan henkilökunnan esineiksi.  Hän pyyhkii linnan kaikkien muistista, mutta jättää pienen mahdollisuuden. Kirous on kätketty ruusuun ja se raukeaa vain, jos prinssi oppii rakastamaan toista ja saa vastarakkautta ennen kuin viimeinen ruusun terälehti putoaa.  Mutta kuka voisi oppia rakastamaan hirviötä?

Tarina siirtyy muutaman vuoden päähän pieneen Villeneuvin kaupunkiin.  Belle kuvataan lukutoukaksi ja romantikoksi, joka ei voi kuvitella tulevaisuuttaan pienessä ahtaassa kylässä, vaan hän haluaa paljon muuta. Bellellä on riesaksi asti kosija Gaston, joka kuvataan keskenkasvuiseksi mieheksi, joka ei tunne itseään ja rakastaa omaa kuvaansa. Gastoniin on luettu myös ihastumista mieskehoon.

Disneyn 1991 musikaalissa isä oli kuvattu hulluksi keksijäksi, mutta näytelmäelokuvassa isä kuvataan musiikkirasioiden rakentajaksi.  Isä lähtee markkinoille myymään rasiaansa ja hänen ainoa tytär Belle pyytää tapansa mukaan ruusua.  Belle on isän ainoa lapsi. Isä ja Belle kaipaavat kuollutta äitiä ja vaimoa. Isä lähtee markkinoille ja komentaa hevostaan Philippeä: "Sinä tunnet tien!" ikään kuin puhuen Cocteaun maagiselle hevoselle Magnifiquelle, jolle sanotaan vain, että 'Tunnet tien!'

Isä eksyy metsässä ja löytää hirviön linnan.  Linnaan on katettu illallinen.  Isä syö ja lähtee pois pelokkaana.  Hän leikkaa ruusun hirviön puutarhasta.  Samassa hirviö ilmaantuu hänen eteensä ilmoittaen kuolemantuomion. Philippe palaa takaisin ja Belle tajuaa, että isälle on tapahtunut jotain. Philippe vie Bellen hirviön linnaan.  Belle haluaa jäädä vankeuteen isänsä sijaan ja hirviö hyväksyy ratkaisun.

Cocteuan elävöitetyt esineet ovat olleet intertekstinä tässäkin tulkinnassa ja linnan henkilökuntaa animoidessa.  Esinehahmot ovat myös nimettyjä.  Henkilökuntaa edustavat kynttelikkö Lumiére, Clocksworth, Cembalo, Vaatekaappi, teepannu Mrs Potts ja poika teekuppi Chip. He antavat Bellelle linnan parhaimman huoneen ja tekevät hänelle spektaakkelimaisen aterian, jotta Bellen mielipaha vähenisi.

Belle riitaantuu hirviön kanssa ja kaikkien pettymykseksi karkaa linnasta.  Hän joutuu kuitenkin susien hyökkäyksen kohteeksi ja hirviö rientää apuun, mutta loukkaantuu pahasti. Belle ja hirviö palaavat linnaan.

Belle ja hirviö löytävät kirjat, joita he alkavat lukea toisilleen ääneen. Flashback jakso kertoo hirviön lapsuudesta kohtauksen, jossa pieni poika valvoo kuolevan äitinsä vuoteen vierellä. Mrs Potts kertoo julman isän tehneen pojasta kaltaisensa.  Hirviö ei ole täysin hirviömäinen. Kohtaus on lisäys, jolla ei ole vastinetta animaatiomusikaalissa.

Hirviö näyttää Bellelle kirjastonsa. Belle ei ole nähnyt mitään vastaavaa. Hirviö antaa Bellelle lahjaksi kirjaston, koska tämä on niin ihastunut kirjoihin.  He tutkivat yhdessä haltijattaren antamaa kirjaa, jolla on mahdollisuus viedä lukijansa mihin tahansa paikkaan maailmassa.  Belle haluaa nähdä lapsuudenkotinsa Pariisissa.

Pariisi antaa ahtaan pienin asunnon, jossa kärsitään mustaa surmaa.  Belle tajuaa, että hänen isänsä oli pakko ottaa hänet mukaansa pois Pariisista, jotta Belle jäisi eloon. Bellen äiti kuolee mustaan surmaan.  Flashback- jakso on lisäys eikä sitä ole Disneyn animaatiomusikaalissa. Se on lisäys, joka on vastine hirviön lapsuudesta kertovalle flashback-kohtaukselle.  Molempia pyritään ymmärtämään ja saada henkilöt kasvamaan kohti aikuisuutta ja romanttista rakkautta.

Hirviö pyytää Belleä tanssijaisiin ja pari viettää ihastuttavan illan.  Belle on kuitenkin huolissaan isästään.  Hirviö antaa Bellelle vapauden.  Bellen mielestä kukaan ei voi olla onnellinen, jollei hänellä ole vapautta. Belle katsoo hirviön taikapeiliin ja näkee isänsä vaikeuksissa.  Hän jättää hirviön ja palaa lapsuudenkotiin.  Hirviö ei usko näkevänsä Belleä enää.

Belle palaa kylään ja saa tietää, että Gaston on toimittanut tämän isän mielisairaalaan.  Isä on teljetty kuljetuskärryihin.  Belle yrittää kertoa, että hirviö on kiltti.  Kyläläiset eivät usko, vaan haluavat Gastonin yllytyksestä surmata hirviön.

Lopputaistelussa hirviön linnan esineet sotivat kyläläisiä ja Gastonia vastaan.  Gaston on mustasukkainen ja haluaa hirviön hengen.  Hirviöllä on mahdollisuus tuhota Gaston, mutta hän kieltäytyy olemasta hirviömäinen.  Gaston ampuu ja haavoittaa hirviötä. Belle ilmaantuu ja Gaston putoaa  ja tuhoutuu.

Belle kiiruhtaa hirviön luokse, mutta liian myöhään. Hän rakastaa hirviötä. Haltiatar ilmaantuu ja hän voi kumota kirouksen.  Hirviö kokee muodonmuutoksen takaisin prinssiksi.  Henkilökunta saa oikean ihmisolemuksensa takaisin ja linna sädehtii.  Loppukohtaus esittää jälleen tanssijaiset, joissa itse kukin kohtaa läheisensä. Prinssi ja Belle isännöivät tanssiaisia.


Psykologinen motivointi ja musiikki


Näytelmämusikaali viittasi ensisijaisesti intratekstuaalisesti edelliseen 1991 Disneyn animaatiomusikaaliin, Celine Dionin esittämä tunnusmelodia Beauty and the Beast kuullaan 2017 näytelmämusikaalissa Emma Thompsonin tulkitsemana. Vastaanotto kiinnitti huomion erityisesti Dan Stevensin esittämään hirviöön, jossa nähtiin intertekstuaalinen viittaus Jean Cocteaun elokuvaan.  Hirviöön oli istuttu huumoria ja nokkeluutta.  Hahmon ilmeikkyys ja ääni adaptoivat myös tulkinnan omakseen, jollaista ei oltu aiemmin nähty. Suurin huomio kohdistui uuteen musikaalinumeroon, eli Dan Stevensin tulkintaan uudesta laulusta Forever More. Laulu loi syvyyttä ja moniulotteisuutta hirviön hahmoon ja teki tästä uudella tavalla päähenkilön.

Isä-tytär -suhde on merkittävä elokuvan alussa. Isä muistelee kuollutta vaimoaan ja vaalii ainoan lapsen Bellen tulevaisuutta. Bellestä hahmottui vahvempi Disney-prinsessa kuin 1991 tulkinta. Isä näkee Gastonin Bellen tavalla eikä toivo tästä puolisoa tyttärelleen.

Hirviön ja Bellen lapsuutta kuvataan flashback-jaksoin vuorotellen ja luodaan siltaa siirtyä lapsuudesta romanttisen rakkauden pariin ja aikuisuuteen. Prinssi on joutunut äitinsä kuoltua julmalle isälle, joka on halunnut kasvattaa lapsen itsensä kaltaiseksi. Vasta lumoojattaren kirouksen kautta julmuus ja rakkaudettomuus käsitetään ihmiselämän tuhoavina voimina. Hirviö joutuu käsittämään itsensä ikään kuin tuonpuoleisesta käsin, katsoa menneisyyteen ja nöyrtyä.  Hirviön tarina korostuu syvällisempenä kuin Bellen tarina, mutta Belle pyrkii katsomaan hirviötä ja löytää syitä joiden mukaan hän voisi tulla hirviötä vastaan. Pariisi-jaksossa Belle ja hirviö selvittävät, mitä tapahtui Bellen äidille.

Isä-tytär -suhde nostetaan toiminnalliselle tasolle, kun Gaston toimittaa isän mielisairaalaan. Belle pääsee mielisairaalaan johtaville kärryille ja yhdessä isä ja tytär tiirikoivat tiensä ulos mielisairaalan johtavalta polulta.  Gaston on kuitenkin päättänyt surmata hirviön ja kyläläiset muotoutuvat hänen tahtonsa mukaisesti. Belle ja isä lähtevät hirviön luokse.

Elokuva käyttää ikkuna-teemaa runsaasti. Ikkunat luovat väyliä sekä Bellen että hirviön sieluun, kuten laulussa I Wonder Why I Didn't See That Before.  Forever More luotsaa hirviön sieluun Bellen jätettyä tämän. Hirviön näkökulma on syvällisempi kuin muiden henkilöiden.  Hirviön lapsuudesta kertoo esineistetyiden henkilöiden esittämä diegeettinen kappale Days in the Sun.  Hirviö ja Belle tutustuvat toisiinsa läheisesti tanssikohtauksessa, jossa päähenkilöt tutkivat toisiaan varovaisesti.

Animaatioelokuvan lopun tanssikohtaus viittasi Disneyn kulta-aikaan 1950-luvulle ja Prinsessa Ruusunen -tulkintaan, jonka lopettaa tanssikohtaukseen, jossa pari tanssii taivaaseen asti. Animaatioelokuvassa tanssiaskeleet oli adaptoitu Prinsessa Ruusunen -elokuvasta, mutta lavasteet, rekvisiitta, puvut ja tausta oli luotu alkuperäisiksi.

  Bill Condon lopettaa elokuvansa palauttamalla hoville heidän ihmisyytensä.  Lopetus esittää tanssikohtauksen samaan tilaan kuin alun tanssikohtaus, mutta pahuus on poistettu.


'Be Our Guest'

Elokuva esittää tyylillisesti merkittävän jakson, jossa esineiksi adaptoitu hovi tarjoilee Bellelle spektaakkelimaisen aterian. Jaksoa määrittelee diegeettisesti esitettävänä elokuvakappaleena Be Our Guest.  Näyttämöllepano luo 1991 animaatiomusikaalia tarkemmin intertekstikseen Busby Berkeleyn esteettisen lavastamisen ja elokuvaamisen tanssinumeroin.

Busby Berkeley loi visuaalisiin spektaakkelihin sisäkkäisiä maailmoja.  Ihmiset oli usein asetettu ikään kuin printteinä pyörivälle alustalle, kuten kakkutarjottimelle, jotka oli elokuvattu lintuperspektiivistä. Bill Condon kuvaa esineitä, jotka tanssivat ja lentelevät ympäriinsä muodostaen erilaisia kuvioita. Keskuskuvaksi kakkutarjottimelle on asetettu Mrs Potts, joka on kuvattu lintuperspektiivistä näyttäen teepannun litteänä ja makaavana.  Ympärille eri tasoille on aseteltu erilaisia kakkuja ja leivoksia. Jakso editoi leijailevaan ja miltei neonfuksian väriseen kukkakuvioon, jonka tekstuuri on höyheniä. Kuvio viittaa selkeästi Busby Berkeleyn tyyliin ja käyttämiin kuvioihin.

Esinehenkilön Plumetten höyhenpeite muuntuu puolikaaren muotoon ja muita samankaltaisia puolipyöreän muotoja kasautuu tornimaisesti.  Busby Berkeleyn elokuvissa naisfiguurit on usein peitetty puolikaaren muotoisilla höyhenpeitteillä, jotka jatkavat sitten kuvioesteettisenä.

Jakson narratiivinen tila katoaa antaen tilaa puhtaasti spektaakkelille. Näkymä muodostuu surrealistiseksi ja neonväreissä hohtavaksi. Vesi tuodaan esiin elementtinä, josta intertekstuaalinen viittaus luodaan Busby Berkeleyn esteettiseen ajatteluun. Tanssijat ja uimarit muodostavat kuvioita veteen ja yllätyksellisyyttä korostetaan vesiseinin ja vesiputouksilla.

 Spektaakkelin tavoitteena on herättää ihastusta ja ihmeellisyyttä.  Fantastinen näyttäytyy ihanana. Busby Berkeleyn estetiikka oli pitkälle vietyä ja toteutettavissa viime kädessä vain elokuvallisin keinoin. Bill Condonin Be Our Guest -jakso päättyy Berkeleyn kaltaiseen 'Arabian Nights  - tyyliseen misé-en scénèen, jossa 'orientaalisesta' kaariportista tuodaan esiin hahmo, joka kehystetään neonvärisellä koristeellisuudella ja vesiestetiikalla.  Jakso päättyy ilotulitukseen.


Lopuksi


Lähiluvun kautta tarkastellut elokuvat korostavat psyykologista motivointia henkilöidensä kuvauksessa, kasvua lapsuudesta aikuisuuteen ja romanttisen rakkauden piiriin.  Fantastinen on Cocteun epävarmuuteen kiinnittyvästä näkemyksestä siirtynyt kohti psykologisen motivoinnin kautta kohti ihanan ilmaisemista.   Bill Condonin tulkinta kohottaa hirviön roolin 'showstopperin' tasolle ja luo siten hirviön tarinaan aiempaa moniulotteisemman näkökulman. Hirviöön oli saatu enemmän ilmeitä, jotka eivät olleet niin suuria kuin animaatiomusikaalissa. Ilmeet toivat esiin nokkeluutta ja huumoria, jota aiemmissa tulkinnoissa oli vähemmän.  Visuaalinen ilmaisu ja puvustus olivat merkittävässä osassa näytelmällisessä musikaalissa.  Sekä animaatiomusikaali että näytelmällinen musikaali käyttivät paljon keltaisen ja sinisen yhdistelmiä. Puvustaja Jacqueline Durran sai Oscar-ehdokkuuden puvustuksesta vuoden 2017 tulkinnasta.

LÄHTEET:

Cocteau, Jean: Kaunotar ja hirviö ( La Belle et la Bête), 1946. Ohjaus: Jean Cocteau. Käsikirjoitus: Jean Cocteau pohjatekstinä Jeanne-Marie Leprince de Beaumontin samanniminen satu.  Elokuvaus: Henri Alekan. Musiikki: Georges Auric. Pääosissa: Jean Marais, Josette Day, Mila Parély, Michel Auclair Auclair, Marcel André. 1946.

Trousdale, Gary - Wise, Kirk: Kaunotar ja hirviö ( Beauty and the Beast), 1991. Ohjaus: Gary Trousdale, Kirk Wise. Käsikirjoitus: Linda Woolverton Jeanne-Marie Leprince de Beaumontin samannimisen sadun pohjalta. Ääninäyttelijät: Page O'Hara, Robby Benson, Angela Lansbury. 1991. DVD.

Condon, Bill: Kaunotar ja hirviö ( Beauty and the Beast), 2017. Ohjaus: Bill Condon.  Käsikirjoitus: Stephen Chbosky, Evan Spilitopoulos.  Tarina: Linda Woolverton Jeanne-Marie Leprince de Beaumontin samannimisen sadun pohjalta.  Musiikki: Alan Menken.  Elokuvaus: Tobias A. Schliesser. Puvustus: Jacqueline Durran. Pääosissa: Dan Stevens, Emma Watson, Luke Evans, Kevin Kline, Josh Gad, Ewan McGregor, Stanley Tucci, Ian McKellen, Emma Thompson, 2017.



Mirjami Riutta



Busby Berkeley